Ylöjärven Ryhdin 1960- ja 1970-luvun viestijuoksijat tapasivat lauantaina 13.7. päivälleen viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun he nappasivat kolme kuutossijaa Suomen mestaruuskilpailuissa Kokkolassa. Raimo Haanpää ja Martti Jalkanen kokosivat porukan yhteen. Urheiluaikoja muisteltiin ensin lounaan ääressä ja sen jälkeen jalkauduttiin Räikän kentälle katsomaan miltä siellä nykyään näyttää.
1960–1980-luvut olivat yleisurheilun kulta-aikaa Ylöjärvellä. Ryhti tuli tunnetuksi yleisurheiluseurana erityisesti huippujuoksijoidensa ansiosta. Vuoden 1969 SM-viesteissä seuran juoksijat nähtiin peräti kolmella finaalimatkalla. Tuolloin yleisurheiltiin hiilimurskakentillä ja piikkareissa oli lähes kahden senttimetrin piikit. Lähtökuopat kaivettiin itse, mutta Kokkolan kisoissa oli edistyksellisesti käytössä lähtötelineet. Sähköajanottoa ei vielä tunnettu, ja ajat otettiin käsin.
Ryhdin juoksijat finaaleissa
Vuoden 1969 Kokkolan SM-viestien 4×100 metrin viestin finaaliin juostiin alku- ja välierien kautta. Ryhtiläiset kellottivat ajan 43,2, joka on edelleen seuraennätys.
Joukkueessa kapulaa kiidättivät Aimo Mäkinen, Martti Jalkanen, Matti Niemi ja Raimo Haanpää. 4×400 metrin viestissä juoksi Jalkasen, Niemen ja Haanpään lisäksi Kalevi Surakka, joka ankkuroi joukkueen maaliin ajassa 3.25,4.
4×800 metrin joukkueessa Ryhdin värejä edustivat Reijo Rautio, Pekka Forss, Aarno Ristimäki ja ankkurina oli jälleen Surakka. Hän ylitti maaliviivan ajassa 7.59,6. Joukkueiden juoksemat ajat ovat vertailukelpoisia nykytuloksiin etenkin, kun huomioidaan aikakausien erilaiset olosuhteet.
Miesten mielestä heillä olisi ollut edellytyksiä lyhyillä viestimatkoilla parempaankin suoritukseen, sillä henkilökohtaiset ajat 100 ja 400 metrillä olisivat lupailleet kovempia loppuaikoja.
– Kuka on pettänyt? Suomen mestaruus olisi pitänyt voittaa tällä porukalla, heittää Antti Mäkelä pilke silmässä. Mäkelä on mies, joka nosti 1960-luvulla Ryhdin yleisurheilun uudelle tasolle.
Ryhti menestyi myös katuviesteissä. Vuonna 1968 miehet voittivat arvostetun Kansan Lehden katuviestin hirmuajalla ja peittosivat monta maineikasta joukkuetta.
Monenlaisia muistoja
Urheiluvuosilta on paljon hauskoja muistoja. Kisareissuja tehtiin ympäri maata. Ruotsinkielisiltä alueilta muistuvat mieleen kieliongelmat toisella kotimaisella. Suomeksi ei meinannut saada palvelua ennen kuin sanoi painavan sanan tai uhkasi poistua kaupasta maksamatta.
– Mulla on muuten vieläkin simmarit kuivumassa siellä Pietarsaaressa, Niemi heittää.
Kisamajoitus oli toisinaan hyvinkin vaatimaton. Joskus saatettiin pystyttää teltta leirintäalueen puuttuessa jopa lehmihakaan.
– Muistatko Antti, mitä sanoit mulle, kun juoksin Ylöjärvi–Kangasala-kuntaottelussa 200 metrin aidat 25,2?: Sulla on 17 askeleen maailman ennätys 200 metrin aidoissa, nauraa Jalkanen.
Muut vahvistavat, että Jalkasella oli nopeasti tikkaava askel ja aitaväleihin piti käyttää enemmän askelia kuin kilpakumppaneiden.
Yhteistreenillä kovaan kuntoon
Miehiä mietityttää yleisurheiluharrastuksen hiipuminen Ryhdissä ja lajin yleisen tason lasku Suomessa.
– Yksilölajeissa pitää tehdä töitä. Heti näkee, jos on lintsannut, toteaa Forss.
Hän sanoo itse harjoitelleensa ehkä liikaakin. Levon ei merkitystä tuolloin huomioitu kuten nykyään.
– Kun tein kolmivuorotyötä, niin sitä ei oikein tiennyt onko töistä vai treeneistä väsynyt, hän sanoo.
1960-luvun loppuun asti ryhtiläiset harjoittelivat Soppeenmäessä Ryhdin kentällä ja myöhemmin Räikällä. Ryhdin kentän pienessä kopissa oli myös painoja, joilla tehtiin punttiharjoituksia. Viestimiehet harjoittelivat yhdessä.
– Juoksimme Keijärveä ympäri, kertoo Niemi.
Kova kuntopohja luotiin kuntopiiriharjoituksilla.
– Alku- ja loppuverryttely oli niin sanottua koripallon pelaamista, ja sitten tehtiin kuntopiirin tapainen, kertoo Haanpää.
– Naapuriseuran pojat tulivat meidän jumpalle ja kun alkuverryttely oli verrytelty, he lopettivat siihen, nauraa Niemi.
– Kunto petti, heittää Surakka.
Kunnossa edelleen
Monet tästäkin porukasta valmensivat Ryhdin nuoria yleisurheilijoita oman urheilu-uransa aikana tai sen jälkeen. Mäkisen tie vei Jämsänkoskelle, joka on tunnettu pikajuoksu- ja hyppykarnevaaleistaan.
– Olin käynnistämässä karnevaaleja vuonna 1991 ja mukana siihen asti kun jäin eläkkeelle vuonna 2010, hän kertoo.
Vaikka iän myötä on tullut vaivoja, ovat viestimiehet mieleltään ja olemukseltaan urheilijoita.
– Urheilu ei estä tauteja, ne tulevat, jos tulevat. Kyllä liikunta vaikuttaa kaikkeen. Verenpainekin on paljon matalampi lenkin jälkeen, Mäkelä sanoo.
