Soppeenharjun maastossa saattaa tulla vastaan tavallista urheilullisempi koiranulkoiluttaja. Vuorentaustassa asuva Tiia Hautala, 47, on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaita moniottelijoita. Entinen ammattiurheilija satsaa nyt perhe-elämään, työskentelee urheilun parissa ja yllätys, yllätys: harrastaa yleisurheilua.
Porissa varttunut Hautala muutti Ylöjärvelle kymmenen vuotta sitten, kun Vuorentaustasta löytyi mukava miljöö ja koti perheelle.
– Olen ollut tyytyväinen. Vuorentausta ei ole kauhean kaukana työpaikastani. Se on kuin oma kylänsä ja omaleimainen paikka, Hautala kehuu.
Ottelija maailman huipulla
Hautalan parhaita saavutuksia ovat seitsenottelun viides sija Sevillan MM-kisoissa vuonna 1999 ja kahdeksas sija Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000. Sevillan tulos, 6369 pistettä, on edelleen kautta aikojen toiseksi paras suomalaistulos.
– Aloitin yleisurheilemaan 10-vuotiaana Porissa. Isä oli nähnyt lehdestä ilmoituksen, että on maastojuoksut. Siitä se lähti.
– Isoin asia, mikä minut kiinnitti toimintaan, oli seura ja ihmiset siellä, ennenkaikkea kaverit ja mukavat valmentajat. Se toiminta oli niin kivaa, että tykkäsin siitä. Kun alettiin kilpailemaan, niin sekin kiehtoi.
Seitsenottelu valikoitui Hautalan lajiksi.
– Tykkäsin tehdä kaikkea. Eri asiat luonnistuivat alusta lähtien. Siihen aikaan oli 4-otteluita. Niissä tuntui, että tämä on hauskaa: voi tehdä montaa lajia, eikä tarvitse luopua mistään.
– Mitä enemmän menin uralla eteenpäin, sitä enemmän aloin hahmottamaan, että suosikkilajini on 7-ottelu.
Hautala oli erityisen vahva hyppylajeissa. Korkeushypyn ennätys on 184 cm ja pituuden 6,52. Muutkin lajit sujuivat mainiosti. Esimerkiksi 100 metrin aidat taittuivat aikaan 13,43.
– Otteluprofiililtani olin tasainen. Minulla ei ollut käytännössä heikkoja lajeja. Sellaisia sarjoja toki mahtuu uralle, joissa jokin laji on pettänyt täysin, Hautala muistelee.
Takaisin kilpakentille
– Sevillan MM-kisojen viides sija on kirkkain muisto ja ne fiilikset, mitä siellä tuli koettua. Seuraavana vuonna olympiakisoissa Sydneyssä olin kahdeksas. Olen oppinut arvostamaan sitäkin sijoitusta.
– Hieman epämääräisempänä nousevat alkuajat: kaikki reissut mitä tehtiin ja miten hauskaa oli kavereiden kanssa.
Hautala kilpailee jälleen yleisurheilussa. Syynä ei kuitenkaan ole pohjaton kilpailuvietti.
– Ajattelin, että mitä voisin tehdä, että saan itseni sieltä sohvan pohjalta. En ole sellainen ihminen, että lenkkeilisin ja pitäisin huolta kunnostani. Olen vähän peruslaiska luonteeltani. Mutta kun saan tavoitteen, niin sitten mennään. Ilman tavoitetta en saa tehtyä mitään, hän tunnustaa.
Huippu-urheiluaikana pieni laiskuus saattoi olla siunaus.
– Se saattoi olla pelastukseni. Olin erittäin kova ja tinkimätön harjoittelija, mutta silloin kun ohjelmassa ei ollut harjoituksia, niin oikeasti lepäsin, koska en vain viitsinyt tehdä mitään ylimääräistä.
Hautalalla on jälleen harjoituksellisia ja kilpailullisia tavoitteita. Hän on kilpaillut menestyksekkäästi jo muutaman kauden Suomen Aikuisurheiluliiton kilpailuissa.
Ura kansainvälisellä tasolla oli pitkä, eikä hän erityisesti ikävöi kansainvälisiä kilpakenttiä. Jos mastersien arvokisat järjestetään lähellä, niin Hautala saatetaan nähdä radalla.
– En vastusta ajatusta, hän toteaa.
Työtä urheilun parissa
Urheilu on pysynyt elämässä urheilu-uran jälkeen.
– Aloitin urheiluun liittyvän työurani Tampereen Pyrinnössä valmennuspäällikkönä.
Työnkuva laajeni niin, että Hautala toimi myös 7-ottelun lajivalmentajana ja nuorten olympiavalmentajana. Hän valmensi yleisurheilijoita 12 vuotta, vuoteen 2016 asti.
Hautala on ollut myös toimittajana ja tv-kommentaattorina, ja kirjoittanut kirjan Vieläkös te urheilette? yhdessä moukarinheittäjä Mia Strömmerin kanssa.
Nykyisessä työssään Varalan Urheiluopistolla hän koordinoi yläkouluikäisten leirityksiä.
– Vastaan siitä, että kokonaisuus toimii. Hommaan vetäjiä, teen heidän kanssaan yhteistyötä ja kehitän yläkoululeiritystä, hän kertoo.
Hautala toimii myös fysiikkavalmentajana Sammon Urheilulukiossa ja Manse PP:n naisten joukkueessa. Hän on tyytyväinen nykytilanteeseen. Ammattivalmentajana työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyivät, mutta nyt pääosin virka-aikana tehtävä työ jättää aikaa perhe-elämälle.
Näin lähestyvien arvokisojen alla puhe siirtyy lopuksi urheilijuuden myytteihin. Urheilija on paljon muutakin kuin pelkkä julkisuuskuvansa.
– Urheilijakin on ihminen, Hautala muistuttaa.
