Esperi Hoivakoti Vivianin pihalla käy innostunut vilinä, kun Marja Halmeen koirakopla tutkiskelee tienvartta. Vipeltäjät tietävät, että kohta on tiedossa mielekästä tekemistä, rapsutuksia ja kavereiden tapaamista.
Marja Halme on Länsi-Pirkanmaan kaverikoirien ryhmänvetäjä, ja on ollut mukana toiminnassa vuodesta 2007 saakka. Kimmokkeen hän sai Mummon Kammarin ilmoituksesta, jossa peräänkuulutettiin uusia parivaljakoita koirakaveritoimintaan. Koska koirista oli puutetta, päätti Halme lähteä mukaan silloisen noutajansa Ellan kanssa.
– Tämä on vapaaehtoistyötä, josta saa joka kerta valtavan paljon sekä itselleen että koiralleen. Tuntuu hyvältä, kun tietää, että voi jakaa koirien tuomaa iloa toisille ihmisille, kertoo Halme. Hänestä paistaa syvä tyytyväisyys tekemiseen.
Kaverikoiratoiminnan ytimessä onkin halu jakaa elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille, joilla ei ole omia lemmikkejä. Vaikka tekeminen on koirille työtä, on se samalla myös ihana yhteinen harrastus omistajan kanssa. Alma, Lyyli ja Tyyne ovat jo rutinoituneita vierailijoita, kun taas 2-vuotias Iita on juuri saavuttanut kaverikoirilta vaaditun iän. Kun ryhmä kotona huomaa, että kaverikoirahuiveja ja liiviä kaivetaan esiin, menevät ne riemusta sekaisin. Tiedossa on rapsutuksia ja koirakavereiden tapaamista!
Kaverikoirille on jatkuva tarve
Kaverikoirat on Kennelliiton valvomaa toimintaa, joka aloitettiin vuonna 2001. Ympäri Suomea toimivat paikallisryhmät operoivat yhteisillä periaatteilla, ja jokainen 1600 kaverikoirasta on käynyt kaverikoiratestissä omistajansa kanssa. Läpäisyn kriteereinä ovat hyvä perusluonne, fyysinen terveys, kahden vuoden ikä ja luottamus omaan omistajaan. Näin halutaan varmistaa, ettei koira pelästy tai käyttäydy arvaamattomasti meluisissa ja arvaamattomissakin olosuhteissa esimerkiksi lasten kanssa.
Länsi-Pirkanmaan kaverikoiraryhmässä lapsia, vanhuksia ja kehitysvammaisia ilahduttaa 40 omistajasta ja koirasta koostuvaa koirakkoa, joista kymmenkunta on tällä hetkellä aktiivisesti mukana toiminnassa. Tekijöille on Halmeen mukaan jatkuvaa kysyntää, sillä kaverikoirat ovat hyvin suosittuja ilahduttajia ja jonot vierailun saamiseksi voivat olla pitkät. Jos sitten sovittu vierailu sairaustapauksen vuoksi joudutaan perumaan, voi se olla katastrofi hoivakodin asukkaille. Joillekin koira on kuukauden ainoa vierailija.
– Kun samat ihmiset on tavannut useampaan kertaan, tuntee heidän mieltymyksensä ja koirahistoriansa. Osa asukkaista odottaa nimenomaan tiettyä koiraa käymään, jos sellainen on vaikka ollut aikanaan kotona lemmikkinä. Monesti tarinat, joita vierailulla kuulee, ovat todella koskettavia, kuvailee Halme vapaaehtoisuutta.
Empaattinen ystävä synnyttää kyyneleitä, liikutusta ja muistoja omista koirista
Hoivakoti Vivianissa aulaan on kerääntynyt viitisen naista, ja Tyyne saa heti sisään päästyään tehtävän.
– Mikäs tämän nimi on? Ai Tyyne, voi, sehän on sitten tyttö. Oikein vanhanajan nimi annettu, pöydän ääressä istuva nainen lässyttää koiralle.
Tyyne nököttää tyytyväisenä vanhan, jo sokeutuneen rouvan sylissä. Nainen on sitä mieltä, että koiraa kuuluu lelliä jos kerta sellaisen hankkii, ja on valtavan ihastunut villakoiraan. Hetken päästä hän kysyy taas samoilla sanoilla, että mikäs koiran nimi on ja jatkaa, että taitaa sitten olla tyttö.
Eläinten läsnäololla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia ihmisen psyykeeseen ja jaksamiseen. Halme kertoo etenkin hoitokotien vierailujen olevat usein todella tunteikkaita, kun dementoitunut tai hyvin heikossa kunnossa oleva asukas saa kiinni vanhasta muistosta ja elämän varrella koetut kohtaamiset omien lemmikkien kanssa nousevat pintaan.
Eräs mieleenpainunut kohtaaminen Halmeella oli yli 90-vuotiaan miehen kanssa.
– Hän oli todella heikossa kunnossa, posket ja silmät aivan kuopalla. Kun sitten menin koiran kanssa vuoteen ääreen ja kosketin miehen poskea Tyynen turkilla, alkoivat hänellä vuotaa kyyneleet ja hän sai vastattua minulle, että oli aikanaan omistanut pienen koiran. Tällaiset kohtaamiset antavat paljon, kertoo Halme liikuttuneena.
Jatkuvan huomion ja intensiivisen rapsuttelun kohteena oleminen käy alkuhuuman jälkeen useimmille tassuttelijoille raskaaksi, ja tällöin on aika kuunnella omaa työkumppania ja toivottaa hyvät päivänjatkot. Toiset lemmikit voisivat jatkaa huomion keskipisteessä loputtomiin, mutta usein vierailut ovat kestoltaan puolisen tuntia.
Vapaa-ajalla Alman, Lyylin, Tyynen ja Iitan arki kuluu tyytyväisen tohinan merkeissä. Kotipiha on aidattu, joten koirat pääsevät halutessaan viettämään aikaa ulkona lekotellen myös metsälenkkien ulkopuolella. Usein niille piilotellaan nameja etsittäväksi, jotta ne joutuvat käyttämään hajuaistiaan etsimiseen. Mökillä nelikko taas on aktiivisesti vedessä ja leluja noutamassa. Kaikista parasta iloa on kuitenkin oman lauman kanssa vietetty aika.
Tunnetko sinä kesäsarjaa varten haastateltavaksi mielenkiintoisen, erikoisen tai muuten vain mukavan lemmikin, kuten kissan, koiran, aasin, papukaijan tai käärmeen? Ota yhteyttä ilse.kerminen@ylojarvenuutiset.fi tai toimitus@ylojarvenuutiset.fi. Otsikkokenttään sana lemmikki.
