Kaupungimme juhlavuosi on jo puolessa välissä. Alkutalven ja kevään aikana on ollut kaikenlaista tapahtumaa, tilaisuutta ja näyttelyä. Kesä ja syksy tuovat vielä useita tapahtumia juhlavuodelle. Miten sitten ylöjärveläisyys on näkynyt juhlavuonna?
Ylöjärvi näkyy tietysti yritysten erilaisissa tuotteissa ja on Ylöjärveä vanhoissa kuvissa jne., mutta mitä itse ylöjärveläisyys oikeastaan sitten on ? Varmasti vaikea ja aika laajakin asia pohdittavaksi. Kysynpä siis: Mitä ylöjärveläisyys on sinulle ?
Jokainen meistä on aina jostain kotoisin, mutta omaan kotiseutuun kohdistetun tunnelatauksen voimakkuus vaihtelee. Siinä missä yksi pukeutuu mieluusti kansallispukuun niin toinen kokkaa innolla kotikuntansa kummallisempiakin perinneruokia. Joku taas ei jaksa enää muistaa edes syntymäkuntansa nimeä.
Moni mieltää kotiseuduksi sen paikan, jossa on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa, paikan, jossa omat juuret ovat.
Toisaalta ihminen voi aivan hyvin asua jollain paikkakunnalla monien vuosien ajan, tuntematta sitä koskaan oikein millään tavalla kotiseudukseen, eikä ole kiinnostunut mitenkään paikkakunnan menneisyydestä.
Niinkuin muutkin Tampereen ympäristökunnat niin myös Ylöjärvi on muuttunu viime vuosikymmeninä todella paljon ja väestöä tullut lisää. Itsenäiset kunnat Viljakkala ja Kuru ovat sulautettu Ylöjärveen. Minkähänlainen käsitys heillä on Ylöjärvestä ja ylöjärveläisyydestä ? Enpä taida uskaltaa mennä edes kysymään. Kansakouluun mennessäni 60-luvun lopulla Ylöjärvellä oli asukkaita n. 7000–8000, nyt 33 000!
Esim. pirkanmaalaisessa kunnassa Juupajoella väestömuutos samana aikana on ollut alle 1000 henkilöä. Näin nähden ns. ” juupajokilaisuus ” , mitä se sitten onkaan, on helpommmin säilytettävissä perinteineen, kun siellä lähes kaikki tuntevat ja tietävät toisensa pitkältä ajalta. Tuntevat vielä toistensa papat ja mummutkin.
Suomessa koti ja kotiseutu sekä niiden tunteminen on ollut hyvin tärkeä asia sukupolvien ajan. Juurien ja kotiseudun arvoa ja merkitystä on todella vaikea
mitata millään mittarilla. Sen merkityksen vain tuntee ja näkee.
Juurien merkitystä on yritetty vähätellä ja jopa häivyttää. Sama asia on nähtävissä, ikävä kyllä, myös kuntaliitoksissa. Olisi tärkeää, että niin tehtäessä ei hävitetä paikallista identiteeettiä vaan vahvistettaisiin sitä.
Kävin Tampereella divarissa viime viikolla ja siellä eräs mies kertoi muuttaneensa pois Ylöjärveltä 70-luvun lopulla ja kysyi tunsinko juuri edesmennyttä Kolun Petteriä. Petterin kyllä tiesin jo teini-ikäisenä, mutta tutustuin vasta vähän varttuneenpana tähän yritteliääseen kaikkien kaveriin.
Monet tunsivat Ylöjärvellä Petterin ja monet, jotka miehen hyvin tunsivat niin hänestä jäi varmasti monenlaiset mukavat muistot. Petteri oli ns. perusylöjärveläinen, joka tunnettiin ja tiedettiin. Olisiko muuten sitten ylöjärveläisyyttä se, että muutama yhdistys hankki yhdessä purkutuomion alla olevan vanhan Saurion kiinteistön ja nyt kunnostavat sen ? Toivottavasti on.