Tiedätkö sen tunteen, ja kyllähän sinä suomalaisena tiedät, että kun menet kesällä nukkumaan ja vähän ajan päästä alkaa kuulua vieno ininä. Huoneessa on hyttynen. Ensin yrität mennä peiton alle niin, että vain nenä ja pala otsaa näkyy. Mutta siellä peiton alla on pirun kuuma, ja tajuat, että jos se nyt pistää, niin se pistää nenään. Nenää alkaa pelottaa ja tulet pois hikisestä pesästäsi.
Sitten ajattelet, että hei, minä olen aikuinen ihminen. Ei minua yksi hyttysenpisto pelota. Makaat alastomana äksänä sängyllä ja ajattelet, että anna tulla vaan! Pistä ihan mihin vain, ei haittaa. Mutta kyllä se haittaa. Tai ei se pistäminen juurikaan haittaisi, mutta sen piston odottelu. Kuuntelet ininää ja yrität päätellä mistä suunasta se kuuluu. Sehän on täysin mahdotonta, mutta välillä ainakin kuvittelet, että se kuuluu vasemman nilkkasi tienoilta. Kaikki tuntoaistimuksesi ovat keskittyneet vasempaan nilkkaasi, ja juuri silloin se pieni saatana pistää sinua kaulaan.
Huitaiset vaistomaisesti ja hyttynen jatkaa kiduttavaa ininäänsä. Se ei lopeta, ennen kuin olet laittanut valot päälle, paikallistanut sen ja tappanut sen. Tai vaihtoehtoisesti ruokkinut sen kylläiseksi. Kumpikaan ei vaihtoehtona houkuttele, koska laitettuasi valot päälle ja jahdattuasi hyttystä olet niin pirteä, ettet nuku ainakaan tuntiin. Mutta hyttysen syöttäminen kylläiseksi tarkoittaa paikallaan makaamista ja piston odottamista. Ja silloinkaan ei nukuta.
Hyttysen piston odottaminen on kuin minkä tahansa epämiellyttävän asian pelkääminen. Et pysty keskittymään mihinkään muuhun. Sama kuin esimerkiksi odotat jotain puhelua, joka saattaa tietää huonoja uutisia. Odottaminen on pahinta. Ja jokainen hetki, jonka odotat, paisuttaa odottamaasi asiaa suuremmaksi ja suuremmaksi.
Hyttysen pisto keskellä päivää muun touhun lomassa tai epämiellyttävä puhelu ilman ennakkovaroitusta on ihan okei. Se vain tapahtuu ja sitten tuntuu ikävältä ja sitten se oli siinä. Mutta se, että tuntuu ikävältä jo ennen kuin mitään ikävää on tapahtunut, on… no, ikävää.
Haluaisin lausua viisaita sanoja. Sanoa, että älä turhaan murehdi asioita etukäteen. Se tapahtuu, mikä tapahtuu, murehdi vasta sitten. Keskity tähän hetkeen, koska seuraavaa et voi käsitellä, ennen kuin sen aika on. Joissain asioissa tämä voikin toimia, jos oikein yrittää. Mutta urhea on se ihminen, joka pystyy rauhassa nukahtamaan tietäen, että huoneessa on hyttynen.
Hommaa hyvät hyttysverkot ikkunoihin. Olkoon nämä ne minun viisaat sanani.
