Multiharjun vanha metsä jaksaa kiinnostaa retkeilijöitä vuodesta toiseen. Se on yksi Ylöjärven suosituimmista retkeilykohteista edelleen.
Seitsemisen alueella on harrastettu retkeilyä ja suojelua paljon ennen kansallispuiston perustamistakin, aina 1950-luvulta lähtien.
Varsinkin suurimmilla soilla on käyty keräämässä karpaloita ja kiikaroimassa suolinnustoa jo vuosikymmeniä sitten. Myös retkeilijät ovat löytäneet Multiharjun jo ennen kansallispuiston perustamista.
Muita vanhoja retkeilypaikkoja ovat muun muassa Ala-Kiisonneva, Kivineva ja Petäjäjärvi. Varsinkin Tampereen seudulta on vaeltanut Seitsemiseen retkeilijöitä jo vuosikymmenien ajan.
Nykyisin Multiharjulle pääsee helposti ajamalla autolla luontokeskuksen kautta. Luontokeskukselta pääsee myös polkuja pitkin Multiharjulle. Multiharjun kupeessa on erinomainen parkkipaikka, josta on opasteet luontopolulle.
Mikäli haluaa retkeillä pidemmän kaavan mukaan, voi vaeltaa vaikkapa Ikaalisista tai Viljakkalasta asti Seitsemiseen Pirkan Taipaleet- retkipolkuja pitkin. Toisin paikoin, muun muassa Seitsemisessä, Pirkan Taipaleet -polkujen kunto ei ole aivan paras mahdollinen.
Talvella hiljaisempaa
Parasta aikaa retkeilylle Multiharjussa on alkukesä, kun muuttolinnut saapuvat matkaltaan. Silti täysin kuollut Multiharju ei ole talvellakaan. Palokärki kopistelee korkeita honkia, pohjantikka naputtelee vaimeasti lahopökkelöä ja korppi kraakkuu kuusen latvassa. Talven kuva on kuitenkin hyvin vaisu alkukesään verrattuna.
Yksi toukokuinen muutolta saapuja on metsäkirvinen. Muuttomatkalta saavuttuaan metsäkirviset aloittavat lähes heti soidinlentonsa. Ne nousevat ylös korkealle ja aloittavat kiurumaisen alastulon, livertäen samalla kevätlauluaan.
Muita laulajia Multiharjulla ovat muun muassa peippo, pajulintu, punarinta, punakylkirastas, kulorastas ja toisinaan myös pikkusieppo, joka on erikoistunut vanhoihin havumetsiin.
Vanhoissa palokärjen pesissä asustavat varpuspöllö ja helmipöllö, jotka aloittavat viheltelyn ja puputtelun jo hyvissä ajoin keväällä. Pöllöjen määrä on täysin riippuvainen myyräkannoista. Huonoina myyrävuosina pöllöt eivät aloita lainkaan pesintää, vaan elelevät linturavinnon turvin.
Helmipöllö ei juuri asetu muihin kuin palokärjen koloihin. Lahopuiden kolot eivät sitä juuri kiinnosta. Siellä missä ei ole luonnonkoloja tarjolla, helmipöllölle kelpaavat myös pöntöt, jopa pihapiirissä. Vanhempi nimi tarhapöllö viittaakin helmipöllön kykyyn sopeutua varsin luottavaisesti ihmiseen.
Seitsemisessä lukumäärältään varpuspöllöä ja helmipöllöä harvinaisempi pesijä on viirupöllö. Toisinaan sen tapaa myös Multiharjussa. Parhainakaan vuosina viirupöllöjä pesii tuskin yli kymmentä yksilöä koko Seitsemisen alueella. Hyvinä myyrävuosina myös lapinpöllö innostuu pesimään eteläistä Suomea myöten.
Kolojen etsijöitä riittää
Ylöjärven pohjoisosien luonto on varsin karua niin maisemaltaan kuin lajistoltaankin. Maastossa vuorottelevat etupäässä harjut ja
suot, jotka molemmat ovat eläimille ja kasveille vaateliaita kasvupaikkoja.
Kurun luonnossa näkyy jo Suomenselän ylängön karuhkot piirteet ja vähäiset vesistöt. Harvapuustoiset kanerva ja poronjäkäläkankaat yleistyvät harjuilla ja kallioilla.
Ylöjärven eteläosien luonto on puolestaan rehevämpää ja lehtomaisempaa. Pirkkalan läheisellä lehtokeskuksella on myös
varmasti vaikutusta Ylöjärven eteläisimpiin osiin.
Multiharju varmasti vastaa monen käsitystä ikimetsästä. Puusto on vanhaa ja siellä täällä seisoo hopeakylkisiä keloja. Maassa lepää sammaloituneita maapuita lahottajasienineen.
Tiaiset, puukiipijät ja leppälinnut löytävät koloja pesimiseen. Multiharju onkin Seitsemisen sydän ja yksi harvoista paikoista alueella, joka on säästynyt metsänhoidollisilta toimilta. Myös Pitkäjärven seudulla on säästynyt vanhoja metsiä.
Aarnimetsä ei ole aina välttämättä tiheä puuviidakko. Ikimetsä voi olla myös harvaa metsää, jos sieltä vain löytyy keloja ja
lahopuuta, eikä siellä ole tehty metsätöitä satoihin vuosiin. Multiharju onkin biologinen aarreaitta verrattuna nykyisiin talousmetsiin, joiden monimuotoisuus on kärsinyt paljon viime vuosikymmeninä.
Multiharju on nimensä mukaisesti harju. Kuivalla, vettä läpäisevällä hiekkamaalla ei edes kaiken valtaava kuusi ole päässyt valta-asemaan. Vanhat kilpikaarnaiset männyt ovat pitäneet pintansa niin kuusia kuin myrskyjä ja metsäpaloja vastaan.
Kasvillisuus on matalaa ja varpuvoittoista. Kasvit ovat karussa hiekkamaassa etupäässä ikivihantoja, eli ne säilyvät vihreinä läpi talven. Kanervalla, käenkaalilla, puolukalla ei ole energiaa kasvattaa keväällä uusia varsia ja lehtiä, joten vanhat lehdet ja varret ovat lumien lähdettyä valmiina.
Multiharjua kiertävältä luontopolulta saa hyvän käsityksen aarnialueesta. Hyvällä onnella kiikarin linssiin voi saada kehrääjän tai liito-oravan.
Multiharjulla ei päde jokamiehen oikeudet, sillä harju sijaitsee kansallispuiston niin sanotulla rajoitusvyöhykkeellä. Kulkea saa vain polkuja pitkin. Sienien ja marjojenkin kerääminen on kiellettyä, jotta herkkä harjuluonto ei pääse kulumaan.
