Ajan virta ympärillämme ei näytä rauhoittumisen merkkejä. Elämä on pysyvää muutosta. Tämän vuoden eduskuntavaalit on käytynä ja Arkadianmäellä väki vaihtuu. Uusi eduskunta, jonka keski-ikä on 46 vuotta, on astumassa remmiin hoitelemaan suomalaisten asioita. Ainakin meitä Ylöjärven Eläkeläisten toiminnassa mukana olevia, osa 1920-luvun lapsia, tulevaisuutemme mietityttää.
Olemme jo ennestään tottuneet tyytymään vähään ja sopeutumaan, mutta mikä on se vähä, mitä meille jatkossa suodaan? Riittääkö se koko ajan kallistuviin lääke- ja muihinkin elinkustannuksiin? Elämän edellytysten ylläpitoon tulevaisuudessa, kun ei ole aina tähänkään asti tahtonut riittää.
Nykyinen jo pitkälle digitalisoitunut ja edelleen digitalisoituva toimintaympäristömme kysyy myös sillä sektorilla paljon valmiuksia, saadaksemme asiamme hoidettua. Yksin asuvia vanhoja ihmisiä on paljon, eikä kaikille ole suotu apua antavaa sosiaalista piiriä ympärille. Alan toimijoilta sitä on kyllä saatavana, mutta ei ilmaiseksi.
Eläkeläisporukkamme jäsenille monet asiat ja osallistumiset ovat mahdollisia veilä niin kauan, kun usealla säilyy voimassa oleva ajokortti taskussa. Keski-ikämme on kuitenkin korkea, eikä julkinen liikenne palvele meitä teknisellä Varikolla päämajaamme pitäviä. Olosuhteiden pakosta toiminnastamme pois jääminen olisi monelle kohtalokasta. Ikä ja sairaudet rajoittavat. Tutun ystävän käsi olkapäällä on korvaamaton voimavara varsinkin silloin, kun ”elämä yrittää vetää mattoa jalkojemme alta” ja näitä tilanteita ihmiselämässä kyllä riittää.
Jokaisen kokoontumisemme agendalla on aina epävarmuuden tuoma huoli huomisesta. Jossain määrin se on luonnollistakin, mutta voimistuva kokemus, ettei voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin on murskaavaa. Jokainen ajatus vaatii energiaa. Positiivisina ne lataavat akkujamme. Antaen toivoa, elämäniloa ja – voimaa. Sitä samaa, jolla kehomme pitää toimintakykyämme yllä. Liiat huolet ja negatiiviset ajatukset ovat tuhoisia ja päinvastoin nakertavat niitä.
Varsinkin vanhukset, joiden elinpiiri on kapeutunut suppeisiin tiukkoihini raameihin ovat hyvin haavoittuvaisia. Mielikuvitus syöttää ajatusten näyttöpäätteelle pelkkiä kauhukuvia tulevaisuudesta. Jos elämä ei tarjoa mitään positiivista ajateltavaa, eikä toivon näkökulmaa löydy.
Matalan kynnyksen, kaikkien helposti saatavilla olevat asialliset kerhotilat olisivat yksi avain tähän tarpeeseen. Kaikki halukkaat pääsisivät yhteen kahvittelemaan, saamaan vertaistukea ja vahvistamaan sosiaalisia suhteitaan. Suomalainen yhteiskunta on kunnostautunut sananvapauden mahdollistajana eturiviin.
Sivistysvaltion määritelmään kuuluu muutakin: kuinka se kohtelee kaikkein haavoittuvimmassa ja heikoimmassa asemassa olevia jäseniään koskettaa läheltä meitä jo päivätyömme tehneitä.
Myös lääketieteen kehitystyö on Suomessa huippuluokkaa ja ihmisen elinkaaren kaikkien vaiheiden hyvä on kyllä päättäjillä tiedossa. Ainakaan me Ylöjärven Eläkeläisten toiminnassa mukana olevat emme ole tottuneet odottamaan yhteiskunnalta liikoja.
Ihmisenä olemisen perustarpeiden tyydyttämisen mahdollisuus riittävän eläkkeen tain muun sellaisen muodossa, ei ainakaan lisäisi ennenaikaista vanhuspalveluiden tarvetta. Kokisimme säilyttävämme ihmisarvomme ja kunniakkaan väistymisenb, oman elämämme sankareina sukupolvien ketjussa.
Arja Mörsky
varapuheenjohtaja, Ylöjärven Eläkeläiset ry.
