Äitini ensimmäinen automaattinen pesukone kesti käyttöä 37 vuotta. Siihen vaihdettiin kerran rummun laakerit ja tehtiin vuosien varrella muutama muukin korjaus. Mutta kone palveli kiitettävästi. Yhtä kauan palvellutta, jatkuvassa käytössä ollutta pesukonetta ei taida löytyä helposti.
Kone jouduttiin lopulta hylkäämään nukkasihdin tiivisteen vuotamisen vuoksi. Uutta tiivistettä ei tietenkään ollut enää saatavissa eikä korvaavaa pystytty kehittämään hyvästä yrityksestä huolimatta.
Me alistumme nykyään siihen, pidämme sitä jopa normaalina, että pesukone kestää vain pari vuotta. Sitä ei edes ajatella korjauttaa, jos takuu on ehtinyt mennä umpeen. Kone kannetaan hylkylavalle ja haetaan lähimmästä Gigantista uusi.
Eikä vika ole välttämättä iso. Voi olla, että poistopumpussa on nöyhtäpallo tai hihna on poikki. Sama peli on muidenkin kodin laitteiden kanssa. Ensioireesta heitetään menemään niin jääkaappi, televisio kuin tietokonekin. Pölynimurin pussi ei välttämättä ehdi täyttyä kertaakaan, kun imuri jo hylätään. Katsokaa vaan kuinka uudennäköistä tavaraa kierrätyskontteihin kannetaan.
Kodinkoneita ei nykyään kerta kaikkiaan kannata korjauttaa. Edullisempaa on ostaa uusi. Kuvitellaan sitten, että tällä kertaa halvalla saa hyvän. Joskus joku Hannu Hanhi voi saadakin, mutta yleensä ei.
Pikkulaitteet kootaan nykyään usein niittaamalla tai liimaamalla, kun ennen käytettiin ruuveja. Jo avaaminen on melkein mahdotonta. Ja jos saa auki, joutuu huomaamaan, että korjata ei voi. Materiaalit ovat niin ohuita ja huonoja, etteivät kestä käsittelyä lainkaan. Uutta pitää ostaa, että tehtaat pysyvät toiminnassa, että talous pyörii ja raha kiertää. Talousjärjestelmä ei kestä äitini pesukoneen kaltaisia ikilaitteita.
Nykyään näkee aika usein lehdissä tuotteiden takaisinvetoilmoituksia. On huomattu, että jostain sähköllä toimivasta värkistä saa sähköiskuja, jostain lelusta irtoilee osia tai jonkin laitteen pintakäsittely aiheuttaa iho-oireita. Tuotteita ei ole kunnolla testattu ennen markkinoille päästämistä. Ei ole aikaa. Jos joku sattuu kuolemaan sähköiskuun tai tukehtuu nuken silmään niin voivoi. Sattuuhan sitä.
Mitä voidaan tehdä? Lakataan ostamasta huonoja ja viallisia tuotteita. Jaa-a. Mistä niitä hyviä saisi? On pakko ostaa sitä, mitä on tarjolla. Aina joskus huomaa ostaneensa niin huonoja tavaroita, että niitä ei voi käyttää ollenkaan. Jos uuden laiteen pakkausta avattaessa se varisee paketista irto-osina lattialle tai jotain oleellista puuttuu, niin antaahan myyjä uuden tilalle. Mutta sen viallisen valmistamiseen on kuitenkin kulunut sama materiaali ja energia kuin kunnollisenkin tekemiseen. Ja onko se takuuna saatu juuri sen parempi kuin edellinenkään, samalta linjalta tullut.
Minusta on ihan mahdoton yhtälö, että näillä kulutustavoilla ihmiskunnalla olisi jotain mahdollisuuksia. Energia ja raaka-aineet kulutetaan loppuun ja sitten on laulu seis. Maapallo ei kestä nykyihmisen kulutustapoja. Oma ikäluokkani voi todeta, että kyllä tämä vielä meille riittää. Tulevilla polvilla voi olla vaikeampaa. Toivottavasti olen väärässä.
Armi Saarela
