Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntarajojen muutoksia vastustanut Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo käänsi historiallisessa uudistuksessa takkinsa, kun hänelle selvisi kirkolliskokouksessa, ettei hanke ollut kaadettavissa. Ensi vuoden alussa voimaan tulevat hiippakuntarajat merkitsevät sitä, että Tampereen hiippakunta menettää kymmenen seurakuntaa ja saa tilalle viisi seurakuntaa. Revon paimensauvan alta häviävät Someron, Jämsän, Asikkalan, Hollolan ja Orimattilan seurakunnat sekä Lahden seurakuntayhtymä. Tampereen hiippakuntaan tulevat uusina Sastamalan, Punkalaitumen, Parkanon, Kihniön sekä Virtojen seurakunnat.
– Minä olin hiippakuntarajojen muutoshanketta vastaan niin kauan, kun siitä olisi voinut jättää Jämsän seurakunnan sekä Hollolan rovastikunnan eli Lahden seudun nykyiseen tapaan Tampereen hiippakuntaan, piispa Matti Repo kertoo.
– Kun ehdottamani rajaus ei ollut enää kahden äänestyksen jälkeen mahdollinen kirkolliskokouksessa, eikä hanke ollut enää muutenkaan kaadettavissa, äänestin lopuksi hallintovaliokunnan puoltaman kirkkohallituksen tekemän esityksen puolesta, Repo sanoo.
Repo perustelee kantansa vaihtamista sillä, että ”hiippakuntien rajatarkistukset mahdollistavat kuitenkin jotain hyödyllistä”.
Hänen mukaansa hiippakuntarajojen tarkistuspäätös ”toteuttaa jonkin toivotun uudistuksen”.
Uudet hiippakunnat myötäilevät maakuntarajoja.
Toukokuisessa kirkolliskokouksessa hiippakuntarajojen vaihdokset eivät olleet läpihuutojuttuja.
Hallintovaliokunnan puoltama kirkkohallituksen esitys synnytti pitkän keskustelun. Asioiden vääntäminen huipentui äänestyksiin.
Keskustelussa ehdotettiin hiippakuntarajojen muutoksista luopumista eli esityksen hylkäämistä kokonaan.
Lisäksi pöytään iskettiin kaksi ehdotusta, joissa olisi poikettu maakuntarajojen mukaisista hiippakuntarajoista.
Ratkaisevassa äänestyksessä kirkolliskokouksen edustajista 77 puolsi muutoksen hyväksymistä. Sitä vastaan äänesti 30 edustajaa. Yksi edustaja äänesti tyhjää.
Hiippakunnista jäsenmääriltään tasakokoisia
Piispa Matti Revon mukaan maakuntien rajoja noudattavien hiippakuntarajojen katsotaan mahdollistavan nykyistä enemmän yhteistyötä eri viranomaisten kanssa.
Kirkkohallitus korostaa muutoksilla pyrittävän selkeyttämään viranomaisten välistä yhteistyötä ja varmistamaan seurakuntien ja kuntien yhteistoiminnan edellytyksiä. Lisäksi tavoitteina ovat luontevat yhteydet kolmannen sektorin toimijoihin ja maakunnallisiin viestimiin.
– Toisena perusteluna on ollut hiippakuntien saattaminen keskenään samankokoisiksi jäsenmääriensä mukaan, hän lisää.
Nykymuotoisessa Tampereen hiippakunnassa on 43 seurakuntaa.
Uudistuksen jälkeen Tampereen hiippakunnassa on 38 seurakuntaa.
Tampereen hiippakunnan nykyinen jäsenmäärä on lähes 600 000, kun vastaava luku on uudistuksen jälkeen merkittävästi pienempi eli noin 480 000.
Uudistuksen puoltajat sanovat, että muutosten jälkeen hiippakuntien koko, jäsenmäärä ja taloudelliset edellytykset ovat tasasuhtaiset.
– Hiippakuntarajan muutos ei juurikaan vaikuta seurakuntalaisten elämään tai seurakuntien toimintaan. Työntekijät ja luottamushenkilöt tulevat sitä vastoin tekemisiin eri piispan ja eri hiippakuntasihteerien kanssa kuin aiemmin, mikä saattaa vaatia hieman tutuksi tulemista. Heidän ei kuitenkaan tarvitse kehittää uutta identiteettiä eri maakuntaan suuntautuvien koulutustensa vuoksi, vaan he saavat olla vaikkapa yhtä hämäläisiä kuin ennenkin, Matti Repo miettii.
– Ensi keväänä käydään seurakunnissa kirkolliskokousvaalit. Huomattakoon, että Tampereen hiippakunnalla on silloin kolme edustajanpaikkaa vähemmän kuin tällä hetkellä, Repo herättelee.
Piispantarkastukset pidetään, kirkkoherrat asetetaan virkoihinsa
Tampereen hiippakuntarajojen muutokset merkitsevät konkreettisesti sitä, ettei Tampereen hiippakunta käsittele enää ensi vuoden alusta lähtien Someron, Jämsän, Asikkalan, Hollolan ja Orimattilan seurakuntien eikä Lahden seurakuntayhtymän asioita.
Piispa Matti Repo sanoo saattavansa loppuun piispantarkastukset Somerolla ja Nastolassa.
– Ehdin asettaa uudet kirkkoherrat virkoihinsa niin Jämsässä kuin Hollolassakin.
– Samaan aikaan Tampereen hiippakuntaan liittyy uusia seurakuntia, joissa odotetaan piispan vierailua. Näitä seurakuntia ovat Sastamala, Punkalaidun, Parkano, Kihniö ja Virrat.
Tampereen hiippakuntaan kuuluvat vuoden 2020 alusta lähtien Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan maakunnat.
Nykyisessä Tampereen hiippakunnassa oleva Someron seurakunta siirretään Turun arkkihiippakuntaan.
Lisäksi Tampereen hiippakunnasta siirretään Mikkelin hiippakuntaan Lahden seurakuntayhtymän sekä Asikkalan, Hollolan ja Orimattilan seurakunnat.
Tampereen hiippakunta luovuttaa Jämsän seurakunnan Lapuan hiippakuntaan.
Tampereen hiippakuntaan siirretään Punkalaitumen ja Sastamalan seurakunnat Turun arkkihiippakunnasta sekä Kihniön, Parkanon ja Virtain seurakunnat Lapuan hiippakunnasta.
Parkanossa suuntauduttu perinteisesti Tampereelle päin
Noin 5 500 jäsenen Parkanon seurakunnassa on levollista kirkolliskokouksen hiippakuntarajapäätöksen jälkeen.
Kirkkoherra Liisa Myyryläinen sanoo, että parkanolaiset ovat perinteisesti asioineet Tampereella.
– Nyt päätökseen viety hiippakuntarajan vaihdos on pitkän prosessin tulos. Asia on ollut tavalla tai toisella esillä 1990-luvulta lähtien, Myyryläinen korostaa.
– Parkanossa eivät juuret ritise tämän muutoksen jäljiltä, kirkkoherra kiteyttää.
– Jos kysymyksessä olisi Parkanon seurakunnan itsenäisyys, niin asian luonne olisi jo toinen ja siihen parkanolaiset reagoisivat vahvasti, hän jatkaa.
Lahden seurakuntayhtymän seurakunnat ovat ensi vuoden alusta lähtien Mikkelin hiippakunnan ja piispa Seppo Häkkisen kaitselmuksessa.
Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra Miika Hämäläinen kertoo, että hiippakuntamuutoksen seurauksien selvittelyt ovat käynnistyneet.
– Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin ihmisiä opettelemme tuntemaan ja toiminta muodot tulevat tutuiksi lähitulevaisuudessa. Työntekijät ja luottamushenkilöt rakentavat uusia verkostoja, Hämäläinen kertoo.
– Meillä oltiin voimakkaasti Tampereen hiippakunnan puolesta, mutta toki osasimme odottaa nyt toteutunutta hiippakuntarajamuutosta. Päätöksen jälkeen on hyvä sopeutua tilanteeseen ja suhtautua rakentavasti tulevaisuuteen, Hämäläinen painottaa.
