Antaverkassa asuu kaksi mastiffia, joilla on kumea haukku, mutta rakastava luonne. Wili painaa mahtavat 123 kiloa, mutta vuoden ikäinen Waltteri ”vasta” 83 kiloa.
Sini Havasalolta tulee ennen haastattelua viesti. Siinä kerrotaan, ettei kersaa eli Waltteria kannata lähestyä, ennen kuin se tulee itse vieraan luo.
Vuoden ikäinen vaalea mastiffi on vielä hieman arka vieraita kohtaan.
Noudatan siis ohjetta. Vanhempi, vyötärönkorkeudelle yltävä Wili tulee pian haistelemaan tulijaa, mutta ei Waltterillakaan kauaa mene.
Se päättää tosin jättää haistelun väliin ja menee heti asiaan: nuolee käteni litimäräksi jättimäisellä kielellään. Tämä on Waltterin lempiharrastus, kuten myöhemmin käy ilmi.
Kaikki alkoi leonbergeistä
Sini Havasalolla on ollut useita koiria, joista kaikki ovat olleet suurikokoisia.
Ensimmäisenä ison koiran hankki Havasalon äiti, ja Havasalo tottui siihen, että kotona oli leonberginkoiran kokoinen jössikkä.
Havasalo alkoi kuitenkin allergisoitua leonbergin pitkälle turkille ja vaihtoi mastiffeihin.
– Tykkään siitä, että mastiffeilla on vähän vahtiviettiä, mutta että ne eivät ole aggressiivisia. Niitä ei tarvitse sulkea kylppäriin, kun meille tulee vieraita.
Siitäkin Havasalo pitää, ettei mastiffeilla ole lainkaan metsästysviettiä. Wili on karannut pihasta ainoastaan kerran.
Aivan kaikille Havasalo ei mastiffeja kuitenkaan suosittele, sillä mastiffit tulevat kalliiksi.
Paljonko ne syövät?
Kun vieraat näkevät Wilin ja Waltterin, kysymykset kulkevat aina samaa rataa:
– Paljonko ne painavat, paljonko ne syövät, ja mikä on niiden rotu?
Wili ja Waltteri syövät paljon. Havasalo kauhoo niiden ruokakupit täyteen kuupalla aamuin ja illoin. Raksuja menee koiraa kohti noin kaksi litraa päivässä. Lisäksi koirat saavat lihaa.
Vettä ne hörppivät kymmenen litran vesikupeista.
Sadetakista on turha haaveilla
Koska mastiffin kaulan ympärysmitta on noin 85 senttiä, Havasalo käyttää koirillaan pantana etenkin ketjupantoja ja jopa ihmisen vyötä. Tavallisia sopivankokoisia koiran nahkapantoja löytyy harvoin.
Ja esimerkiksi koiran sadetakista on turha haaveilla. Jos sopiva koko löytyisikin, se ei menisi kiinni leveän rinnan kohdalta.
Rahaa kuluu ruoan lisäksi esimerkiksi lääkkeisiin.
– Jos jotakin tapahtuu, lääkkeitä menee kuin hevoselle…
– Jos tuubissa lukee, että 25–40-kiloiselle ”isolle koiralle” annetaan yksi tuubi lääkettä, niin meillä menee kolme tuubia.
Havasalo madottaa neljä kissaansa ja koiransa puolen vuoden välein. Silloin ostettavaa saa varautua hankkimaan vielä enemmän.
– Tyhjennän koko apteekin hyllyn, jotta saan matolääkkeet koko sakille.
Takapenkit oli pakko poistaa
Kulkemiseen perhe käyttää tila-autoa, jossa on jäljellä vain etupenkit – muut viisi penkkiä on otettu pois, jotta koirat mahtuvat kyytiin.
Perheessä on myös toinen tila-auto, jota Sini Havasalo kutsuu kirahvinkuljetusautoksi. Siinä on yksi takapenkki, johon mahtuu makaamaan vain joko Wili tai Waltteri.
Waltteri rakastaa käsiä
Kotona molemmilla koirilla on käytössään oma kolmen hengen istuttava sohva. Wili täyttää omansa kokonaan, mutta Waltterin sohvalla saavat istua muutkin – kuten nyt haastatteluhetkellä minä ja koirien emäntä.
Waltterin ajoittaista arkuutta on vaikea uskoa, niin mutkattomasti se hyppää viereen sohvalle ja nuolee toimittajan takaraivon. Ja korvat. Välillä se istuu lattialla ja antaa varsin painavaa tassua.
Tassun antamista ei ole sille varsinaisesti opetettu, jottei kukaan joutuisi raapaisuvahingon uhriksi. Waltteri on oppinut antamaan tassua omin päin kerjätessään silityksiä.
Waltteri tykkää myös nuolla käsiä ja sormia. Huomaan toistuvasti, kuinka koko vasen käteni on jälleen kerran eksynyt Waltterin kidan uumeniin.
Mastiffit kantoivat aseita
– Mastiffit ovat hyvin herkkiä koiria. Wilikin voi mököttää minulle pari tuntia, jos joskus vähän karjaisen sille.
Havasalon mukaan Suomessa on rekisteröity noin 700 mastiffia, joista elossa lienee tällä hetkellä noin puolet.
Mastiffien aiempi nimitys oli englanninmastiffi. Valtavankokoisia koiria käytettiin sodissa pelottamaan vihollisia ja kantamaan ritareiden aseita. Kun Englannin suuret sodat loppuivat, mastiffeja alettiin käyttää taistelunäytöksissä.
Kun näytökset kiellettiin, mastiffit olisivat saattaneet kuolla sukupuuttoon, elleivät yhdysvaltalaiset olisivat elvyttäneet kantaa.
Mastiffiurokset ovat narttuja kookkaampia ja painavat usein vähintään 80 kiloa. Havasalon edesmennyt Weeti-koira oli jo yksivuotiaana 93-kiloinen, vaikka olikin varsin hoikka.
83-kiloisen Waltterin hän uskoo vielä keräävän lisää painoa, sillä sen rintakehä on vielä kapea toisin kuin 123-kiloisella Wilillä.
Wili ehti jo laihtua
Wili taas on jokseenkin huippulukemissaan. Sen painoa saatiin jo kerran hilattua alaspäin 119 kiloon, mutta seikkailut Waltterin ruokakupilla ovat kerryttäneet uudelleen sen painoa.
Havasalo arvelee, että Wili saattaa olla Suomen painavin koira –Havasalo ei ole koskaan nähnyt näyttelyitä kiertäessään Wilin kokoista mastiffia.
Esimerkiksi tanskandoggit ja irlanninsusikoirat voivat olla mastiffeja korkeampia, mutta mastiffit ovat vankkarakenteisempia.
Suurikin on liian pientä
Wili on varsin rauhallinen koira ja alkaa kahdeksanvuotiaana olla melko iäkäs.
Se nukkuu melkein koko haastattelun ajan – vaihtaa vain välillä makuupaikkaansa lattialta markkinoiden suurimpaan, 90 kertaa 120 senttiseen koiranpetiin. Makuupaikan koosta huolimatta osa Wilistä valuu laidan yli paljaalle lattialle.
Nuorempi Waltteri tykkää leikkiä kumipallollaan. Vain yksi tietynlainen pallo kestää Waltterin käsittelyn. Esimerkiksi tennispallon se mussuttaa riekaleiksi viidessä minuutissa.
Mastiffi ei ole tappelukoira
Havasalo liikkuu koiriensa kanssa enimmäkseen kotimaisemissa, mutta välillä lähdetään myös ihmisten ilmoille.
Kun Wili oli nuorempi, Havasalo kävi sen kanssa koirapuistossa. Enää hän ei koirapuistoihin mielellään mene.
– Pienempien koirien omistajat kannustivat usein Wiliä ja muita koiria ottamaan yhteen, jotta pienempi koira oppisi saamaan selkäänsä.
Havasalo ei pidä tästä, vaan välttää aggressiivista toimintaa. Mastiffi ei ole monen harhaluuloista huolimatta tappelukoira, eikä hän halua opettaa koiriaan aggressiivisiksi. Wili ja Waltteri ovat sen verran isoja, että lopputuloksena saattaisi tulla rumaa jälkeä.
Mastiffin luontainen reaktio on kaataa vastustaja, ei purra sitä.
Kerran kun Havasalo hoiti erästä Martti-nimistä mastiffia, Martti toimi ristiriitatilanteessa lajityypilliseen tapaan.
– Martti vain kippasi toisen koiran alleen.
Tunnetko sinä kesäsarjaa varten haastateltavaksi mielenkiintoisen, erikoisen tai muuten vain mukavan lemmikin, kuten kissan, koiran, aasin, papukaijan tai käärmeen? Ota yhteyttä iiria.lehtinen@ylojarvenuutiset.fi tai toimitus@ylojarvenuutiset.fi. Otsikkokenttään sana lemmikki.
