Kärsimys myy

Mielenkiintoista, miten uteliaisuus, tuo valtava henkinen voimavara, saa uupuneenkin ihmisen näkemään yllättävän paljon vaivaa jonkin tiedonmurusen eteen. Ja se läpinäkyvyys, kun joku tuttu soittaa ja kysyy, mitä minulle kuuluu. Sellainen, josta tiedän takuuvarmasti, ettei sitä kiinnosta, mitä minulle kuuluu. Ei nyt, kun elämässäni ei ole mitään draamaa menossa.
Sen sijaan keskustelu ohjautuu hyvin pian yhteiseen tuttavaan, jolla kuulemma on jotain draamaa elämässään. Mahdanko tietää mitä? Mahdan, mutta en kerro. Koska uteliaissa on se vika, että he käyttävät tietoa kauppatavarana. He myyvät saamansa tiedon eteenpäin saadakseen vaihdossa jonkin vielä mehukkaamman tiedon. Toisen ihmisen ongelmien käyttäminen omana viihteenä ja käypänä valuuttana on jotenkin irstasta.
Juorut koskevat poikkeuksetta joko parisuhdeongelmia tai jotain muuta syvää kriisiä ihmisen elämässä. Konkurssi on aika hyvä, samoin alkoholiongelma tai kuolemaan johtava sairaus. Ei ole sattumaa, että iltapäivälehtien lööpit toistavat näitä samoja teemoja. Toisen ihmisen kärsimys myy, oli kyse sitten oman kylän juoruista tai valtakunnallisista viihdeuutisista. Miksi?
Siksi, että omat ongelmat tuntuvat pienemmiltä. Jollain menee huonommin kuin sinulla. Vai meneekö? Jollain on sentään elämä, josta kaikki muut puhuvat. Mitä sinulla on, jos sinulla on aikaa puhua ja puida muiden asioita? Mitä tapahtuisi, jos kääntäisit huomion omiin asioihisi? Uskallatko tutkia omaa elämääsi yhtä tarkasti, kuin naapurin? Miten sinulla itselläsi menee?
Minua kiinnostaa muiden ihmisten asiat, kyllä. Nykyään tosin vasta siinä vaiheessa, kun asianomaiset itse kertovat niistä minulle. Siinä kohtaa, kun niistä minulle kerrotaan, koen, että ne alkavat kuulua minulle ja liittyä omaan elämääni. Ja suoraan minulle kerrottuna se ei ole vain juoru, vaan ainakin toinen puoli tarinasta sellaisena, kun se oikeasti on.
Niin kauan, kun minulle ei kerrota, minua ei esimerkiksi kiinnosta, kenen kanssa kukakin on tai ei ole. Niin kauan, kun kukaan ei ole minun aviomieheni kanssa, niin saa puolestani olla kenen kanssa haluaa, eikä minun tarvitse sitä tietää.
Uteliaisuuden verhoaminen huolestumiseksi on myös syvästi vastenmielistä. Jos olet huolissasi siitä, miten jollain ihmisellä menee, ota häneen yhteyttä ja kysy, haluaako hän kertoa tilanteestaan ja tarvitseeko hän apua. Henkilön stalkkaaminen somessa ja tietojen kalastelu yhteisiltä tuttavilta ei täytä aidon huolestumisen tuntomerkkejä.
Ehdotan vielä toistamiseen: Ota mieluummin selvää mitä sinulle itsellesi kuuluu.