Ella Nevala käsittelee omaa kaipaustaan tanssimalla ja haluaa muidenkin ymmärtävän, millaista on, kun lapsi kuolee.
Kymmenen vuotta sitten kesällä Ella Nevala, 13, odotti innoissaan pikkusiskoaan syntyväksi.
Ella halusi kovasti saada siskon, jonka kanssa hän voisi tanssia.
Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa perhe sai kuitenkin ikäviä uutisia. Vauva oli menehtynyt kohtuun, ja pikkusisko syntyi kuolleena. Kuolinsyytä ei saatu selville.
Kolmevuotias Ella tunsi surua ja vihaa. Ellan äiti kirjoitti muistiin, mitä Ella tuolloin mietti ja sanoi.
Vaikka tapahtuneesta on kulunut jo vuosia, eikä Ella muista odotusajasta enää kaikkea, tunteet eivät ole kadonneet. Ella kaipaa siskoaan edelleen.
– En totu asiaan, mutta se on pakko hyväksyä.
Kaipaus jatkuu, vaikka Ellalle syntyi sittemmin viisi vuotta nuorempi veli, Olli.
– Olen aina ajatellut, että sisko olisi ollut kiva saada. Hänen kanssaan olisi voinut tehdä tyttöjen juttuja, vaikka letittää hiuksia ja jutella tyttöjen juttuja.
Opettaja teki koreografian
Viime kesänä tanssia kolmevuotiaasta asti harrastanut Ella Nevala sai ajatuksen. Hän halusi tehdä soolotanssin siskonsa muistoksi.
Avuksi tuli Dance Actions tanssikoulun opettaja Mira Aho, joka on ohjannut Ellaa showtanssissa kaikki nämä vuodet. Mira Aho valmisti 2 minuuttia ja 15 sekuntia kestävän koreografian, joka sai nimekseen Taivassiskoni.
Musiikiksi valikoitui yhdysvaltalaisen David Motolan sävellys Rainbow baby, jota lyhennettiin säveltäjän luvalla. Sävellys on tehty alun perin Motolan kohtuun kuolleen siskonlapsen muistoksi.
Ellalle on tärkeää kertoa tarinansa tanssin avulla.
– Olen tanssinut pitkään ja tykkään ilmaista itseäni tanssin keinoin.
Ella treenaa showtanssia ja hiphopia viidesti viikossa.
”Olisin ollut hyvä isosisko”
Ellan soolotanssi on koskettava esitys.
Ella ja tanssiopettaja Mira Aho päätyivät miksauttamaan esityksen alkuun ja loppuun Ellan puhetta. Niitä samoja mietteitä, joita Ella oli kolmevuotiaana puhunut.
Ellan ääni kertoo, kuinka hän olisi ollut hyvä isosisko ja kuinka hän olisi halunnut pitää siskoaan sylissä.
Esityksessä mukana on ledkynttilä, siskosta otettu valokuva sekä siskon muistoksi aikoinaan hankittu nalle, jolla on enkelinsiivet.
Kun Ella tanssii Taivassiskoani, hän tuntee usein pikkusiskon läsnäolon.
– Olen tanssi-ilmaisussa sen verran vahva, että pääsen siihen tunnetilaan helposti.
Ella toivoo muiden ymmärtävän
Ella on tanssinut esitystään usein ja siitä on tullut suosittu.
Taivassisko nähtiin muun muassa Oulussa Arktiset askeleet -tapahtumassa maaliskuun lopussa. Ella sai mukaansa Oulusta kunniakirjan ja lahjakortin.
Viime viikonloppuna Ella osallistui puolestaan esityksellään surukonferenssiin Tampereella.
Seitsemäsluokkalaiselle ei ole tärkeää menestyä tai saada palkintoja, vaan päästä esittämään Taivassiskoani aivan muista syistä.
– Lasten kuolemasta puhutaan vähän. Haluan, että ihmiset havahtuvat siihen, että tällaista tapahtuu ja että he osaisivat reagoida siihen.
Esitys voi myös auttaa surussa.
– Tanssi on terapiaa, toteaa Mira Aho. – Luulen, että esitys on auttanut sinua Ella, vai onko?
Ella vastaa myöntävästi ja kertoo, että hän on myös saanut esityksestä palautetta. Ihmiset kertovat netissä pitäneensä esityksestä ja itkeneensä sitä katsoessaan.
Eniten Ella arvostaa kuitenkin arvostaa kasvokkain saatuja kommentteja.
– Minua on ilahduttanut se, kun joku on tullut sanomaan kisoissa, että esitykseni oli ihana ja koskettava.
