Kaupungin liikuntaryhmissä myös toimintarajoitteiset pääsevät ylläpitämään kuntoaan ja toimintakykyään.
Kirkonkylällä asustavalle Anna-Liisa Kulolle maanantai on viikon kohokohta, sillä silloin hän suuntaa urheilutalolle, kuten on tehnyt jo parinkymmenen vuoden ajan.
Siellä hän kokoontuu yhteen liikuntaryhmänsä kanssa ja aloittaa huhkimisen. Ensin suoritetaan porukan yhteinen alkujumppa, jonka jälkeen jokainen paneutuu omaan saliohjelmaansa.
93-vuotiaan Kulon lempiliikkeisiin kuuluu penkkipunnerrus.
– Kyllä 90 toistoa menee tosta vaan, hän sanoo
Liikunanohjaaja Hani Nenonen nyökyttelee vieressä ja toteaa Kulon olevan hirmuinen penkkipunnertaja.
Nyrkkeily on geeneissä
Mutta nyt ei ole penkkipunnerruksen aika. Kulo tahtoo saada hien pintaan ja rullaa pyörätuolillaan nyrkkeilysäkin luo.
– Tuos likka hanskat, niin lyön sua, hän huikkaa Nenoselle ja toteaa samaan hengenvetoon, ettei liikuntaryhmässä tunneta armoa.
Pian mummulla on käsissään nyrkkeilyhanskat ja hän aloittaa armottoman säkin hakkaamisen.
– Veljeni oli kova nyrkkeilemään, ehkä tämä taito on geeneissä, hän arvuuttelee.
Ryhmä pakottaa poistumaan kotoa
Vaikka kuntoilu onkin Kulolle mieleistä, ei se ole kuitenkaan pääsyy liikuntaryhmään tulemiselle. Yksinasuvalle naiselle ryhmän tarjoamat sosiaaliset kontaktit ovat elintärkeitä, syy poistua kotoa.
– Joskus olen ajatellut, että en minä jaksa tulla. Ja siltikin olen tullut, koska muutoin jäisin petiin. Kesällä ryhmän jäädessä tauolle mietin aina, että mitäs nyt, hän sanoo.
Vuosien aikana Kulo on saanut liikunnan parista paljon kavereita, joiden kanssa on kiva vaihtaa kuulumiset kerran viikossa.
– Tämä virkistää mieltä niin paljon, kun on ihania ihmisiä, joita tavata. Ja sitten on nämä ohjaajat, ei tämmöisiä ole missään, hän kehuu.
Samaa mieltä on vuorentaustalainen Irja Niemelä, joka on Kulon tapaan käynyt liikuntaryhmässä jo 20 vuoden ajan. Hänen mukaansa ryhmä on monelle vanhalle ihmiselle tärkeä juuri sosiaalisten kontaktien vuoksi.
– Ja kyllä ohjaajat komentavat, jos laiskottaa. Tämän avulla olen saanut ylläpidettyä kuntoani ja toimintakykyäni.
Ylläpitää toimintakykyä, ehkäisee yksinäisyyttä
Liikunnanohjaaja Nenonen on vetänyt soveltavan liikunnan ryhmää 1990-luvulta asti, jolloin ryhmä liikkui Keijärven salissa. Hän kertoo, että liikuntarajoitteisten ryhmän päätähtäimenä on ylläpitää ryhmäläisten kuntoa siten, että he selviytyisivät arjestaan.
– Tämä on niin sitkeä porukka, joka tekee äärirajoille asti. Kauden alussa laadimme jokaiselle ryhmäläiselle oman kuntosaliohjelman, minkä lisäksi teemme myös kiertoharjoittelua. Joskus olemme pelailleet salissa, hän sanoo.
Hänen mukaansa työ on ennen kaikkea ennalta ennaltaehkäisevää, mutta samalla kuntouttavaa. Yhtenä tärkeänä asiana hän näkee yksinäisyyden ehkäisemisen.
– Puolentoista tunnin aikana juttelemme ja teemme hommia hymy huulessa. On hienoa, että ihmiset nauravat ja ystävystyvät keskenään.
Omat soveltavan liikunnan ryhmät lapsille
Liikuntapalveluilla on myös omat soveltuvan liikunnan ryhmänsä lapsille ja nuorille. Ryhmiä vetävä liikunnanohjaaja Hanna-Mari Suhonen kertoo, että tarjolla on monenlaista tekemistä, temppuryhmästä nuorten treeni- ja ravintoryhmään.
– Soveltuvan liikunnan ryhmät on tarkoitettu sellaisille, joille tavalliset liikuntaryhmät eivät sovi. Ryhmiin voi tulla, jos on jotakin liikuntarajoitetta tai muuta, minkä vuoksi perusryhmissä käyminen ei onnistu.
Kesäksi höntsyryhmiä
Kaupunki järjestää tulevana kesänä lapsille höntsyliikuntaryhmiä, jotka eivät vaadi sitoutumista. Tarkoituksena on tutustua yhdessä eri lajeihin ilman kilpailullisuutta.
– Ryhmissä temppuillaan ja pelaillaan. Niihin ovat tervetulleita niin perheet kuin ala- ja yläkouluikäiset.
