Nukkuvien Puolueella oli Pirkanmaalla viime eduskuntavaaleissa 116 416 kannattajaa eli enemmän kuin kahdella suurimmalla, Kokoomuksella ja SDP:llä yhteensä. Äänioikeutetuista vaaleihin osallistui 277 755 henkilöä eli 70,5 prosenttia. Suomessa ennätysvilkkaita eduskuntavaaleja on käyty 1960-80 -luvuilla, jolloin äänestysinto parhaimmillaan ylsi 85,1 prosenttiin. Mitä tapahtuisi, jos nukkuvat nyt heräisivät vaaliuurnille?
Leikitellään ajatuksella, että kaikki äänioikeutetut kävisivät Pirkanmaalla uurnilla näissä eduskuntavaaleissa. Miten vanhat asetelmat muuttuisivat?
Lähtökohdaksi otettakoon Pirkanmaan vaalinpiirin viime eduskuntavaalien tulos ja paikkajako. Seitsemän eduskuntapuoluetta sai yhteensä 268 478 ääntä ja jakoi Pirkanmaan 19 parlamenttipaikkaa: Kokoomus 4, SDP 4, PS 4, Keskusta 3, Vihreät 2, Vasemmistoliitto 1, KD 1.
Otetaan aprikointeihin mukaan myös pienpuolueet, jotka eivät olleet mukana vuonna 2015 aloittaneessa eduskunnassa. Nyt näillä 11 ryhmittymällä on Pirkanmaalla tarjolla seitsemän laajaa vaalilistaa. Pienryhmät saivat viime vaaleissa yhteensä 9277 ääntä eli 3,3 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Yhteislistallakaan vaalipiirin noin viiden prosentin äänikynnys ei olisi ylittynyt.
Puolueiden saamat paikkamäärät on laskettu nukkuvien eri oletuksilla tuomien puolueiden uusien äänimäärien ja niihin perustuvien vertauslukujen mukaan.
Jos nukkuneet äänestäisivät vanhoja puolueita
Oletetaan ensin, että nukkuneiden äänIpotti jakautuisi tasan kolmelle Pirkanmaan keskisuurelle puolueelle (PS, Keskusta ja Vihreät). Puolueiden järjestys keikahtaisi: vaalipiirin suurimmiksi nousisivat reilusti lisä-ääniä saaneet puolueet. PS, Keskusta Vihreät saisivat nyt kukin neljä edustajaa, Kokoomus ja SDP kumpikin kolme, Vasemmistoliitto pitäisi yhden paikkansa, mutta KD menettäisi ainokaisen paikkansa äänikynnyksen nousua. Pienpuolueet jäisivät entisillä äänillään edelleen edustajitta
Jos taas oletamme, että nukkuvat jakautuisivat tasamäärin kaikkien seitsemän puolueen äänestäjiksi, tilanne muuttuisi nykyisestä vain siten, että PS:n neljäs paikka siirtyisi Vasemmistoliitolle, joka saisi kaksi kansanedustajaa.
Jos nukkuneet heräisivät pienpuolueiden kannattajiksi
Onko äänestämättömyyden taustalla ajatus siitä, että nyt vallassa olevien puolueiden johdolla meno ei muuksi muutu?
Jos nukkuvien äänet kanavoituisivat tasan kolmelle seitsemästä pienpuolueesta/vaalilistasta, nämä kolme ryhmittymää killaisivat Pirkanmaan viidenneksi suurimmiksi vaikuttajiksi ennen Vihreitä, Vasemmistoliittoa ja KD:tä. Kansanedustajapaikoissa muutos olisi radikaali: Kokoomus, SDP ja PS saisivat kukin vain kolme paikkaa, Keskusta ja nukkuvat hoteisiinsa ottaneet kolme uutta pienryhmää kukin kaksi edustajaa. Vihreille ja Vasemmistoliitolle tulisi kummallekin yksi edustaja. KD jäisi paikatta.
Jos taas nukkuvien 116 416 äänen potti jakautuisi tasan kaikille seitsemälle pienpuolueelle/vaalilistalle, tapahtuisi suurin yllätys: kaikki seitsemän tunkeutuisivat äänimääränsä mukaisella suurimmalla vertausluvulla 17 956 kansanedustajapaikkojen jakoon, ja Pirkanmaan 19:stä edustajapaikasta menisi pienpuolueille yhteensä seitsemän. Loput paikat jakautuivat näin: Kokoomus 3, SDP 3, PS 2, Keskusta 2, Vihreät 1, Vasemmisto 1. KD jäisi vanhoilla 13 553 äänellään ilman paikkaa.
Jos nukkuvista löytyisi tasaisesti joka lähtöön
Oletaan lopuksi, että nukkuvien äänet jakautuisivat tasan seitsemän jo edustajia Arkadianmäelle viime vaaleissa saaneen ja seitsemän uuden vaalilistan kesken.
Tässä äänijaossa ainut muutos vanhaan paikkajakoon olisi yhden PS-paikan siirtyminen Vasemmistoliitolle, joka siis saisi kaksi edustajaa. Pienistä kannatuksista lähteneiden uusien ryhmien äänimäärät jäisivät alle 9000:n, siis varsin kauas nukkuneiden piilokannattajiensa tuella äänensä ja ensimmäisen vertailulukunsa lähes 22 000:een nostaneesta KD:stä. KD säilyttäisi tällöin paikkansa, mutta pienpuolueet jäisivät ilman.
Voiko kansakunnan suuntaa muuttaa äänestämällä?
Laskuharjoituksissa nukkuvien äänten kohdentuminen muutamille vanhoille puolueille tai muutamille pienpuolueille tai tasaisesti vain pienpuolueille muuttaisi poliittisia voimasuhteita radikaaleimmin. Nämä lienevät todennäköisimpiä uinuvien äänten pääsuuntia, kun nukkuvat ovat keskimääräistä nuorempia ja vähiten puolueuskollisia äänioikeutettuja.
On selvää, ettei äänestyspakottomassa demokratiassa saavuteta 100 prosentin äänestysaktiivisuutta. Kuitenkin sekä liikkuvien äänestäjien että perinteisesti nukkuvien äänillä on iso merkitys.
Äänestysaktiivisuus on yksi kansanvallan mitta. Jo muutaman prosenttiyksikön nousu vahvistaa valitun eduskunnan ja muodostettavan hallituksen mandaattia.
Nukkuvien puolue säilyy näissäkin vaaleissa suurimpana, mutta jos sen valta hiukankin hellittää, olemme ottaneet askeleen entistä vahvemman osallisuuden ja kansanvallan suuntaan.
PEKKA GESTRIN
