Alhaisen syntyvyyden Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen jää yhä pienemmän joukon harteille. Silti erityisesti näin vaalien alla ollaan valmiita lupaamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Sen sijaan, että kasvatamme menoja, tulisi meidän ennen kaikkea pohtia sitä, miten voisimme tehdä asioita toisin. Miten voisimme edelleen elää yhteiskunnassa, jossa ketään ei jätetä yksin, mutta samalla voisimme saada aikaan säästöjä.
Kodeissa annettava hoiva on kärsinyt inflaation. Se, että hoidamme lapsiamme ja ikäihmisiämme kodeissa, tuo meille merkittäviä säästöjä. Lastensuojelussa tämä on huomattu. Lain mukaan perheen pitää olla lapsen ensisijainen sijoituspaikka laitoshoidon sijaan. Samalla summalla kuin lasta hoidetaan lastensuojelulaitoksessa vajaa viikko, saa lapsi hoivaa perheessä kokonaisen kuukauden. Myös perhehoidon vaikuttavuudesta on olemassa rohkaisevia tutkimustuloksia.
Entä omaishoitajat. Kuinka paljon yhteiskunta säästää siinä, että äiti tai isä hoitaa vammaista lastaan tai ikääntyvä henkilö muistisairasta puolisoaan omassa kodissaan pienellä kuukausittaisella korvauksella. Myös ikäihmisten perhehoito, jossa hoitaja hoitaa vanhuksia omassa kodissaan, säästää merkittävästi yhteiskunnan varoja. Jo kolmannen kotihoidon käynnin jälkeen perhehoito tulee edullisemmaksi vaihtoehdoksi.
Perhepäivähoito on hoitomuoto, joka on ajettu alas monissa kunnissa. Silti se on erinomainen tapa järjestää erityisesti pienten taaperoiden hoiva. Perhepäivähoitajan oma koti tarjoaa rauhallisen kasvuympäristön ja lapsia hoitaa varsinaisen hoitajan lisäksi usein myös hoitajan isommat koululaiset ja mahdollisesti myös puoliso. Päiväkotien rakentaminen ja sisäilmaongelmaisten rakennusten korjaaminen maksavat kunnille suuria summia. Eikö tässäkin tapauksessa kodissa annettavaan hoivaan kannattaisi panostaa.
Nyky-yhteiskunnassamme vallitsee ilmapiiri, jossa lapsiamme kelpaa hoitamaan vain alan ammattilainen. Julkisessa keskustelussa on tuotu esiin ”faktoja”, joiden mukaan jo 1-vuotias lapsi hyötyisi varhaiskasvatuksesta. On toki perheitä ja pieniä lapsia, joille varhaiskasvatuksesta on erityistä hyötyä ja sitä pitää pystyä heille tarjoamaan. Silti on muistettava, että myös ihan tavallisissa kodeissa annetaan laadukasta varhaiskasvatusta. Samalla lapsen kiintymyssuhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin saavat vahvistua.
Perhevapaauudistuksen kautta äidit pyritään saamaan 1,5–2 kotiäitivuoden jälkeen takaisin työelämään tasa-arvon ja talouskasvun nimissä. On kuitenkin muistettava, että suurin osa näistä äideistä ei tuo verotulojen kautta takaisin sitä summaa, jonka yhden alle 3-vuotiaan lapsen varhaiskasvatus yhteiskunnalle maksaa. Päiväkodit kipuilevat resurssipulan ja isojen ryhmäkokojen kanssa. Jos annamme jatkossakin mahdollisuuden lapsen kotihoitoon, vapautamme samalla resursseja päiväkoteihin.
Palautetaan kodeissa annettavalle hoivalle se paikka, joka sille kuuluu. Se säästää yhteiskunnan varoja.
Piia Nurmela
eduskuntavaaliehdokas (kd)
