Matti Ylinen korjaa veteraanipyöriä, mutta ei entisöi niitä liiaksi. Korjaamisen lisäksi hän kulkee niillä kesäisin erilaisiin tapahtumiin. Kesässä tulee ajettua 3000-3500 kilometriä.
Matti Ylinen asuu Metsäkylässä talossa, joka valmistui 80-luvun lopulla.
– Kun talo tuli valmiiksi, piti keksiä jotain muuta tekemistä ja eksyin tälle alalle, sanoo Ylinen ja viittaa harrastukseensa, veteraanipyörien kunnostamiseen.
Ylinen ajoi nuorena mopoa ja kevaria ja teki sittemmin työuransa sähköasentajana. Moottoripyörän rakenteen oppiminen ei ollut teknisesti orientoituneelle miehelle erityisen vaikeaa.
Ylinen tykkää fiksata pyöriään nimenomaan omassa autotallissaan.
– Talvi menee niin, että laitan pyörän pukille ennen joulua. Korjaamisen aloittamista ei kannata lykätä pidemmälle, koska sitten tulee jo kevät vastaan.
Veteraanipyörissä on usein jotakin korjattavaa ja huollettavaa, ja sama pyörä palaa korjausvuoroon useamman kerran.
– Tekniikka vain on niin vanhaa.
Osan osista Ylinen löytää vanhoina esimerkiksi rompetorilta. Hän käyttää osittain myös uusia osia ja jotkin osista hän valmistaa itse.
Suosikkeina brittipyörät
Tällä hetkellä Ylisellä on tallissaan kolme brittiveteraanipyörää: Raleigh vuosimallia 1929 sekä vuodelta 1952 peräisin olevat Panther M100 ja sininen Douglas.
Kaikki pyöristä ovat hienoja, ja etenkin naiset kehuvat Douglasin ulkonäköä ja metallinhohtoista väritystä.
90-vuotiaasta Raleighista taas monet kysyvät, voiko sillä vielä ajaa. Kyllä voi. Kerran Ylinen ajoi sillä jopa 850 kilometrin reissun pikkuteitä pitkin Joensuuhun ja takaisin.
Ylinen ei ole entisöinyt Raleighia ”pilalle”, vaan se näyttää aidosti vanhalta.
Trendi on sellainen, ettei kaikkia pyöriä saa entisöidä liiaksi.
– Jos vanhan säilyttää, se pitää säilyttää sellaisena. Kaverit ovat sanoneet minulle, että turpaan tulee, jos menen tämän entisöimään.
– Tekniikkaa voi kunnostaa, mutta ulkonäköön ei pidä puuttua.
Ääni hyvä, ergonomia ei
Matti Ylinen siis korjaa pyöriään talvet, ja ajaa niillä kesät erilaisiin tapahtumiin ja etenkin veteraanipyörätapahtumiin. Mittareihin kertyy kesässä noin 3000-3500 kilometriä.
– Kesällä en avaa tv:tä ollenkaan.
Pyörät ja omakotitalon työt vievät tällöin kaiken ajan.
Ylinen pitää veteraanipyörillä ajamisesta enemmän kuin uusilla pyörillä ajamisesta.
– Mieleeni ei ole vielä tullut, että ajaisin uudella. Veteraanipyörien ääni miellyttää minua enemmän. Se on pehmeämpi.
– Vanhoilla pyörillä ei ole oikeasti yhtä hyvä ajaa kuin uusilla. Kyse on ajoergonomiasta. Mutta puutuminen kuuluu asiaan. Tässä iässä saa venytellä ja joutuukin venyttelemään.
Puutumista Ylinen ehkäisee myös sillä, että hän lähtee reissuun ajoissa. Jos tapahtuma alkaa perjantaina, hän lähtee ajamaan usein jo torstaina ja matkustaa pätkissä.
– Jos ajan 400-500 kilometriä päivässä, alkaa väsyttää ja takki on tyhjä.
