Helsingin Sanomat uutisoi 3.3.2019, että 120 000 lasta elää köyhyydessä. Lukema on erittäin suuri, mutta se ei ikävä kyllä yllätä minua. Tämä lapsien katastrofaalinen tilanne pitäisi olla kaikkien ykköstavoitteena, koska tässä on hintana koko suomen tulevaisuus.
Kovasta politiikasta ja maailmastamme kertoo myös se, että kohtelemme lapsiamme huonosti ja kuten viime aikojen uutisoinnit ovat kertoneet, kohtelemme ikäihmisiä täysin ala-arvoisesti.
Mitä samaa lapsien ja ikäihmisten tilanteessa sitten on? No ainakin se, että kummatkin ovat työelämän ulkopuolella ja ovat avuttomia siinä mielessä, etteivät voi enää itse vaikuttaa tilanteeseen. Kohtelemme siis suomen tulevaisuutta ja menneisyyttä kaltoin. Niitä, jotka ovat rakentaneet hyvinvointimme ja niitä, jotka tulevat rakentamaan tätä maata silloin, kun me työikäiset olemme ikäihmisiä. Saa nähdä, kuinka meitä silloin arvostetaan. Haluaisiko jokin työikäinen elää tällä hetkellä sellaisissa oloissa, mistä on viime aikoina uutisoitu?
Me pystymme ennaltaehkäisemään niin lasten kuin ikäihmisten pahoinvointia. Lapsiperheiden ennaltaehkäisevien palveluiden lisääminen on välttämätöntä. Lastensuojelussa eteen tulee väistämättä sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärien rajaaminen. Ammattitaitoa meiltä suomesta löytyy, mutta laadukasta työtä ei tehdä kiireessä ja kohtuuttomassa ahdingossa. Tämä pätee niin ennaltaehkäiseviin toimiin, kuin lastensuojeluunkin.
Ennaltaehkäiseviä palveluita on vaikea päättäjien arvioida, koska niistä on erittäin hankala laatia pylväitä. Niin juuri, sellaisia palkkeja, mitä katsomalla ymmärtää, missä mennään. Tykkään myös itse niitä silmäillä, ja esimerkiksi lastensuojelussa ne kertovat paljon. Mutta aina tulee pitää mielessä se, että palkkien taakse piiloutuu valtavan pitkä taival surua, kyyneleitä ja pahoinvointia sairastumiseen saakka.
Tähän yhteyteen liittyy myös peruspalveluiden toimiminen, ja niiden toimintakyvyttömyys näkyy tällä hetkellä muun muassa lasten- ja nuortenpsykiatrian yksiköissä ympäri suomen. Lähetteiden määrät ovat nousussa ja palvelut tukossa. Miksi? Peruspalveluihin panostaminen on niin kunnissa kuin valtion taholla jäänyt taka-alalle. On jääty liiaksi tuijottamaan sitä, miten saadaan taksit sekaisin tai että minkälainen SOTE ”uudistus” nyt sitten saadaan, ja mikä puolue saakaan siitä suurimman hyödyn.
Meidän tulisi keskittyä siihen, miten saamme peruspalvelut kuntoon ja ennaltaehkäisevät palvelut sille mallille, ettei sote-sektori kuormittuisi liikaa. Olemme ajaneet itsemme tähän kriisiin säästämällä matalan kynnyksen palveluista niin lapsien, vammaisten, työikäisten kuin ikäihmistenkin kohdalla. Tämä on hiljalleen sisältä päin viritelty pommi, jonka ratkaisemiseen tarvitaan ammattitaitoa, diplomatiaa ja viisasta politiikkaa yli puoluerajojen.
Joni Kumlander
eduskuntavaaliehdokas (sdp)
Valkeakoski
