En mokaile jatkuvasti, mutta silloin kun mokaan, teen niin yleensä useita kertoja peräkkäin. Kas näin:
Olin sopinut haastattelun.
Olin olettanut, että haastateltavani työskentelisi terveyskeskuksessa. Kun hän sitten kutsuikin minut perusturvakeskukseen, kirjoitin tiedon heti ylös almanakkaani.
Lisäksi pidin itselleni pienen puhuttelun: Muista, että haastattelu ei ole terveyskeskuksessa.
Lähdin muutamaa päivää myöhemmin tapaamiseen suoraan kotoa. Olin jättänyt tästä syystä lehtiöni ja kysymyspaperini yöksi autoon.
Autoon, jonka mies oli ottanut aiemmin aamulla.
Juoksin sisälle, nappasin mukaani ensimmäisen näkemäni lehtiön ja lähdin matkaan toisella autolla.
Tämän jälkeen ajoin tuhatta ja sataa työpaikalle. Porhalsin sisään, printtasin kysymyspaperin ja juoksin vastapäiseen terveyskeskukseen. Tässä vaiheessa olin jo hiestä märkä mutta ihme kyllä vain vajaat viisi minuuttia myöhässä.
Kysyin haastateltavani sijaintia ensimmäiseltä näkemältäni työntekijältä.
Hmm, nainen mietti. Mahtaako hänen työpisteensä olla kuitenkin perusturvakeskuksessa?
Aivan. Juoksin takaisin työpaikan parkkipaikalle, kirjoitin puhelimestani meilin, jossa kerroin olevani tulossa ja ajoin perusturvakeskukseen. Saavuin haastatteluun 15 minuuttia myöhässä.
Puolitoista tuntia myöhemmin istuin jälleen työpaikkani parkkipaikalla valmiina menemään sisään ja suunnittelin, että valokuvat kannattaisi käsitellä heti.
Sitten tajusin, ettei mitään valokuvia ollut. Olin unohtanut valokuvata haastateltavani ensimmäistä kertaa työurallani.
Onneksi työkaverini tarjoutui ottamaan kuvat toisella kertaa.
Muutamaa tuntia myöhemmin istahdin jälleen autoon ajaakseni kotiin. Olin jo kääntämässä avainta, kun huomasin, että pyyhkimen alla heilui jotakin keltaista. Yksityisen parkkifirman parkkisakko.
Olin unohtanut laittaa autonikkunaan työpaikan parkkiläpyskän.
Ajoin kotiin ja kerroin miehelle, että minulla oli hänelle lahja: parkkisakko, jonka hän saisi maksaa samalla kuin muutkin laskut.
Mies otti lapun tyynesti vastaan ja ilmoitti: Ei sentään ylinopeussakko.
Toisaalta päivä ei ollut sittenkään mennyt hullummin.
