Vikelän myllyn kunnossapidosta vastaa Ylöjärven kaupunki, sillä kunnostaminen on tyyristä. Siivet voidaan joutua uusimaan jopa alle 10 vuoden välein.
Vikelän tuulimylly on kaunis näky maaliskuisessa auringonpaisteessa.
Uudet, loppusyksystä valmistuneet siivet ovat vielä muuta myllyä vaaleammat, mutta muuten samanlaiset kuin edellisetkin.
Siivet valmisti vanhan mallin mukaan pälkäneläinen Kalle Klemola kahdesta kuusesta.
Vaikka mylly on kokonaisuudessaan vanha – todennäköisesti vuodelta 1838 – sen siivet pitää uusia noin kymmenen vuoden välein.
– Edelliset eivät kestäneet sitäkään. Niissä oli käytetty valmiiksi lahoa puuta, kertoo myllyn omistaja Timo Lahtinen.
Tällä kertaa myllystä piti uusia vain yksi siipipari, mutta loppujen lopuksi ne uusittiin molemmat.
Viljaa jauhettiin vielä 60-luvulla
Ylöjärven Kuljussa sijaitseva Vikelän tuulimylly on kuulunut aina Timo Lahtisen suvulle. Suku on asunut samoilla seuduilla vuodesta 1678.
Myllyä lakattiin käyttämästä vasta 60-luvulla. Sitä ennen sillä jauhettiin omat ja muun kylän viljat.
Harakkamallinen mylly on harvinaisuus. Miksi juuri tämä mylly on säilynyt?
– En tiedä. Naapurillakin oli mylly, mutta nyt se on enää vain muisto.
Vikelän mylly sijaitsee korkealla paikalla lähellä Näsijärveä, ja paikalla käy tuuli. Siipien pyörimisen estävät lukot.
– Mutta kerran naapuri tuli viiden aikaan aamulla herättämään meidät ja kertomaan, että mylly pyörii.
Oli tuulinen sää, ja lukot olivat auenneet.
Siipiä on tosin hyvä välillä pyörittääkin, jotta vedet pääsevät tippumaan ja siivet säilyvät siten terveinä pidempään.
Myös katto kunnostettiin
Lahtinen pitää myllyään tärkeänä. Kalliista kunnossapidosta ei kuitenkaan tulisi mitään, ellei kaupunki huolehtisi siitä ja hakisi siihen avustuksia.
Myllyn alemman kattorakenteen päällä oli alun perin turvetta. Sen jälkeen katto peitettiin nurmella, kunnes se päällystettiin viime kesänä kuntalla. Alkuajat olivat hieman hankalia.
– Kattoa piti kastella kolmasti päivässä, koska kesä oli niin kuuma.
”Projekti alkoi edellistalvena kaatamalla kaksi kuusta metsästä”
Millaista siipien tekeminen oli, Kalle Klemola Rakennusrestaurointi K. Klemolasta?
– Siipien tekeminen oli mielenkiintoista. Tällaista työtä tulee harvoin vastaan. En ole aikaisemmin tehnyt tuulimyllyn siipiä, joten oli mielenkiintoista suunnitella ja toteuttaa projektia.
Mistä asioita valmistuksessa piti ottaa huomioon?
– Aloitimme projektin edellistalvena kaatamalla kaksi kuusta metsästä. Puun kuivumista nopeutettiin keväällä hieman laittamalla puut heinäkuivurin tunneliin. Mietimme ensin tekevämme akselipuun varastosta löytyneestä isosta männystä, mutta totesin, että se ei ole tarpeeksi tiheäsyistä.
Haimme lopulta akselipuun Kajaanista. Akselipuu on männystä, kuten vanhoissakin siivissä. Puu sorvautettiin Janakkalassa ja työstettiin verstaalla käsin loppuun.
– Työ toteutettiin verstaalla Pälkäneellä. Ensin siivet rakennettiin kokonaan, jonka jälkeen toinen puoli siivistä purettiin kuljetusta ja asennusta varten. Siipien pituus on 10 metriä, joten niitä mahtui juuri työstämään pienellä verstaalla.
Kuinka tärkeää oli tehdä siivistä samanlaiset kuin vanhat olivat?
– Pyrimme tekemään siivistä mahdollisimman samanlaiset kuin vanhat. Vain muutaman millin eroja saattaa esiintyä.
Kuinka kauan nämä siivet kestävät ennen kuin ne pitää uusia?
– Jos siipiä huolletaan säännöllisesti, ne voivat kestää pitkäänkin.
Kauanko työssä kesti?
– Siipien ja akselin tekoon meni noin kuukausi kahdelta mieheltä, koko projektiin noin puolitoista kuukautta.
Tapahtuiko mitään erikoista?
– Aluksi oli tarkoitus tehdä vain yksi siipipari, mutta uuden siipiparin asennuksen yhteydessä vanha pari tippui ja todettiin, että on parempi uusia myös akselipuu.
Osaavatko monet tehdä siipiä?
– Uskoisin, että muutkin osaavat tehdä siipiä, kunhan vain perehtyy asiaan. Ja aina parempi, jos on vanha malli, jonka mukaan tehdä.
