Keväisin on mainostettu perinteisiä valkoviikkoja. Ulkoa lumen alta paljastuu yhtä ja toista. Valon lisääntyminen sisällä tuo esille pimeyden kätköissä viihtyneet villakoirat ja pölypunkit. Siistimisen vimma iskee mieleen ja niin tulee tartuttua milloin harjaan, mattopiiskaan tai imuriin. Puhtaus on puoli ruokaa, siitä nauttii.
Joku kysyi, miksi politiikka kiinnostaa, johon vastasin, koska olisi niin paljon tekemistä, jotta ihmisillä tässäkin maassa olisi parempi elää.
Valoon on nostettu pappien ja pakolaisten alaikäisiin kohdistamat raiskaukset, nettipedofilia, pornoilu, iljetykset, vanhusten heitteillejättö, kotien sisällä tapahtuneet pahoinpitelyt. Lista on loputon asioista, joista on vaiettu tai selvittämiseen ei ole riittänyt voimavaroja tai ei ole ollut haluakaan puuttua.
Mistä siis siivous tulisi aloittaa? Tietenkin itsestä. Ajatukset tulee ensin siivota. Se mitä suusta tulee, kertoo mitä sydämessä on, kenen hengessä ja hyväksi toimitaan.
Moni on jo oivaltanut totuuden, että mielemme näyttämölle tulee koko ajan jotakin sellaista, mikä ei ole meistä itsestä, eikä edusta sitä, mitä pohjimmiltaan olemme. Tuon ulkopuolisen saastan voimme siivota pois. Se on ainoa tapa pysyä itsenäisenä, riippumattomana.
Meidän jokaisen on muututtava, eikä elätellä valhetta, että olisimme jo täydellisiä, niin siistejä.
Tuomo Isokangas
