Uplakers B2 pelaa nyt kevätkaudella ylimmällä tasolla kiekkoa, mihin Ylöjärvellä on ylletty. Eli Mestiksessä mennään ja huipulla tuulee. Syksy oli pelkkää maalien tuulettelua, mutta nyt voitot ovat kiven alla. Mestispaikasta innostuneena päätin kuitenkin lähteä joukkueen matkaan eräälle pelireissulle.
Lähtö Raumalle ei tapahdu tällä kertaa kukonlaulun aikaan, vaan joukkue tulee Ylöjärven jäähallille aamulla puoli kymmeneltä ja alkaa keräillä kokenein ottein tavaroitaan pihassa odottavaan bussin. Fysiikkavalmentaja Ville Korhonen ja huoltaja Kari Leppänen vastaavat siitä, että matkassa on kaikki tarvittava, myös koutsin fläppitaulu, joka unohtuu milloin mihinkin, niin kuin muutkin koutsin tavarat. Busseja on itse asiassa hallin pihassa kaksi.
2011-joukkueella on tänään kauden kohokohta eli pelireissu Mänttään! Pitänee olla siis tarkkana, mikä pussukka, nyssykkä ja pelimies menee mihinkin autoon. B2:n vastuuvalmentaja Tommi Rajamäki yrittääkin houkutella yhtä pikku peluria maskotiksi Raumalle, ”En lähde”, kuuluu tomera vastaus, ja B2:t lähtevät ilman maskottia.
Häijään Nesteeltä poimitaan vielä Samppa ja Aksu matkaan.
Pitänee vielä mainita, että bussissa on aina kaikki samoilla paikoilla siis ihan aina ja ihan kaikki. Perinteet ja rutiinit kunniaan.
Eikä näillä reissuilla kovin monella koulukirjoja näy. Puhelimia, vara-akkuja, läppäreitä ja tyynyjä kylläkin. Nytkin jokainen hautautuu omalle paikalleen huppu päässä ja napit korvissa, yksi nukkuu ja toinen pelaa.
Ruoka tuottaa aina päänvaivaa
Pelireissujen tärkeä osa on ruoka.
Kotona äidit (siis varmasti lähinnä äidit, anteeksi isät) yrittävät miettiä päänsä puhki, mikä eväs tekisi kullakin reissulla kauppansa.
Takuuvarmoja hittejä ovat hedelmät ja kaikki proteiinivanukkaat tai -kaakaot, joissa on suklaata. Metvurstileivät tulevat liian usein reissun nähneinä takaisin kotiin.
Joukkueenjohtaja Selja Schellhammer on raapinut päätään jokaisen pelireissun ruokia miettiessään.
Tällä kertaa hallin kahvion Jatalta on tilattu menomatkalle herkulliset kanapatongit, viinirypäleitä ja juomia. Takaisin tullessa pysähdytään ABC:lle. Niin kuin yleensäkin ABC:lle.
Se on helppo, nopea ja aina oikeassa paikassa, ja minkä sijainnilla voittaa, sen maussa häviää.
Edellisenä viikonloppuna joukkue teki pohjoisen turneen, kun pelit olivat Oulussa ja Kuopiossa. Silloin syötiin viikonlopun aikana viisi kertaa muussia! Nyt on varmistettu, että perunat ovat jossain muussa muodossa.
Vastustaja näyttää aina isommalta
Tällä kertaa kolme poikaa joukkueesta on pelikiellossa ja yksi sairaana. Heitä paikkaamaan on otettu pari lainapeluria.
Onneksi suuremmilta epidemioilta on joukkueessa säästytty, koska mahataudit, flunssat ynnä muut taudit kiertävät yleensä kaikki läpi, ja se tietää harmaita hiuksia pelien läpiviennin suhteen.
Raumalle päästyämme tulee taas kuhinaa bussiin, kun jokainen lähtee viemään tavaroitaan pukukoppiin. Ilma on mitä surkein, ja alkuverryttely joudutaan tekemään miten sattuu.
Huoltaja käy lainaamassa koutsille tusseja vastustajajoukkueelta, kun koutsin kynät ovat Ylöjärvellä.
Itse mietin, kun katson vastustajajoukkueen pelaajia ennen pelin alkua, että miksi vastustaja näyttää aina isommalta kuin omat pelaajat. Siis aina, paitsi ei Kooveessa eikä Pinkkareissa, ja miksi Rauman Lukon peliasu näyttää Ruotsin maajoukkueen peliasulta.
Itse peli ei ole mikään menestys. Eka erä on suorastaan katastrofi.
Kolmannessa erässä nostan taas hattua meidän pojille. Vaikka he ovat 6–1 häviöllä, niin silti he jaksavat vääntää vaikka ovat vähän niin kuin jo hävinneet. Tosin Ruotsi voisi kyllä kammeta vielä 6–1 häviöstäkin voittoon.
Fläppitaulu jäi taas kerran
Pelin jälkeen koutsi soimaan itseään häviöstä ja kauden huonoimmasta pelistä. ”Jos valmistautuminen on 90 prosenttia, niin peliteho on 10 prosenttia”.
Jaa, mietin minä. Miksi sitten ei valmistauduta kunnolla, jos se on noin helppo kaava?
Pojilta en uskalla kysyä mitään, näen, että nyt harmittaa ilman ylimääräistä hössötystäkin.
Ennen kuin bussi pääsee lähtemään Rauman hallin pihasta, juoksee huoltaja vielä hakemaan koutsin fläppitaulun pukukopista.
Kaikkien karkkipäivä
Ja sitten niin sanotulla yhden pysähdyksen taktiikalla ABC:n kautta kohti Ylöjärveä.
Ruokana ei ole muussia vaan ihan perusperunaa, kanaa ja kalaa.
ABC:lla on sekin hyvä puoli, että sen yhteydessä on aina kauppa, ja pelin jälkeen on karkkipäivä kaikilla, siis ihan kaikilla: myös huollolla, jojolla ja koutsilla.
Kotimatka menee yhtä leppoisissa merkeissä.
Pojat makaavat penkeillä ristiin rastiin, syövät karkkia, pelaavat ja kuuntelevat musaa. Itse mietin, että ei tämä nyt niin huono reissu ollut. Kaikki pojat ovat pelin jäljiltä ehjiä, eikä yhtään pelikieltoa tullut.
Häijään Nesteelle palautetaan Samppa ja Aksu. Ylöjärven hallilla on vanhemmat odottamassa poikiaan. Bussi tyhjennetään taas tavaroista halliin, ja bussin perällä haisee rehellinen pieru. Kun maha toimii, on ihmisen hyvä olla.
Kirjoittaja on Yhden pakin äiti ja koutsin vaimo
