Abiturientit päättävät säännöllisen koulutyönsä helmikuussa penkkareihin eli penkinpainajaisiin. Sen verran on tullut muutosta, että penkkariajelu ei ole kaikilla paikkakunnilla enää samana päivänä niin kuin ennen.
Abit saavat ilmeisen kylmää kyytiä tänäkin vuonna kuorma-autojen lavoilla. Kun olin abi niin penkkaripäivä oli vaativa kokemus. Vietimme noin 25 asteen pakkasessa kuorma-auton lavalla kylmässä viimassa useamman tunnin.
Moision koululta Mutalan koululle oli noin 20 kilometrin matka. Takaisinkin piti ajaa ja vielä sen jälkeen Siivikkalan koululle. Onneksi Kuru ei vielä silloin kuulunut Ylöjärveen, koska silloin olisi avalle pystyyn jäätyneet abit kannettu suoraan saunaan sulamaan.
Lämmikkeenä päässäni oli vain karvahattu. Muuta lämmikettä päässä ei tainnut olla. En ainakaan muista, enkä kyllä tunnustaisikaan.
Historian hämärissä abit kävivät rekiajeluilla. Päivän kulku oli pitkälle samanlainen kuin nykyäänkin. Juhlinta huipentui siihen, että reellä matkustettiin ravintolaan. Siellä abiturientit saivat ensimmäistä kertaa ostaa alkoholia.
Nykyisin mennään abiristeilylle. Sitä paitsi kovin monille penkkarien alkoholikokemukset eivät ole ensimmäisiä alan kokeiluja. Tietysti tästäkin säännöstä on poikkeuksia. Osa nuorista ei edelleenkään harrasta alkoholia eikä muitakaan päihteitä lainkaan.
Abiturienttien juhlapäivänä kuorma-autojen lavoilta lentää karkkisade. Kuorma-autojen lavoille pakkautuu satoja abeja karkkipusseineen ja iskulauseineen: Tulevaisuuden toivot huutaa täällä!
Pienen juhlahumun jälkeen abeilla alkaa lukuloma ylioppilaskirjoituksia varten. Kaikki huipentuu kesäkuun alussa pidettäviin ylioppilasjuhliin. Silloin on vielä kaikki abit näin suurella joukolla yhdessä, viimeistä kertaa. Yksi hyvin merkittävä vaihe nuoren elämässä on takana ja uudet haasteet, jatko-opiskeluun pyrkimiset, monet toiveet ja unelmat ovat edessäpäin.
Tänä päivänä on runsauden pula jatko-opiskelupaikoista. On paljon erilaisia mahdollisuuksia, venemmän kuin 20–30 vuotta sitten.
Kun muistelen omia abikavereitani, jotka siellä kuorma-auton lavalla penkkaripäivänä kanssani heiluivat, niin kaikkihan hekin ovat ajan myötä ammatin ja paikkansa yhteiskunnasta löytäneet ja omalla tavalla selvinneet.
Kohta eläkkeelle jäävä työkaverini kertoi, että hänen tyttärensä on nyt 38-vuotias. Työhistoriaa hänellä on noin vuosi, mutta hyviä ammatteja hän on hankkinut jo kolme. On lakimiehen tutkintokin. Toivottavasti kerkiäisi vielä työelämäänkin.
Miten muuten lakimies vaihtaa palaneen hehkulampun?
Ensin hän haastaa Airamin, Osramin ja Philipsin oikeuteen ja sen jälkeen elää leveästi koko loppuelämänsä.
Penkkariajelu on abeille itselleen ja heidän läheisilleen ikimuistoinen tapahtuma, joten ottakaa vanhemmat töistä mahdollisuuksien mukaan pieni breikki.
Kamerat ja videokamerat mukaan ja tallentamaan lapsenne tai lapsenlapsenne ainutlaatuinen hetki.
Timo Jokinen
