Jos rehellisiä ollaan, en odottanut elokuvalta paljon. Pelkkää elokuvajulistetta katsoessani tiesin, mitä seuraavan noin puolentoista tunnin aikana tapahtuisi. Ystäväni kuitenkin halusi nähdä elokuvan, eikä minulla ollut muuta tekemistä, joten suostuin lähtemään mukaan.
Ajattelin, että ehkä arvostelin elokuvaa liian aikaisin. Ehkä tulisin yllättymään suuresti. Istuin siis elokuvateatteriin ja elokuva alkoi. Ja minä, sain sen, mitä odotin.
P.T.A Hoffmanin satuun Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas, sekä Pjotr Tšaikovskin balettiin Pähkinäsärkijä perustuvan elokuvan tapahtumat alkavat jouluaattona. Klaara Stahlbaum (Mackenzie Foy) viettää isänsä ja sisarustensa kanssa ensimmäistä joulua ilman perheen äitiä. Kesken Klaaran kummisedän, tohtori Drosselmeierin (Morgan Freeman), juhlia Klaara joutuu taianomaiseen toiseen maailmaan. Tuota maailmaa hallitsee hänen edesmennyt äitinsä.
Maailman neljä valtakuntaa ovat sodan partaalla, kun äiti Ginger (Helen Mirren) on haalimassa sotajoukkoja muiden valtakuntien valloitukseen. Klaaran on siis pysäytettävä äiti Ginger ja pelastettava maailma.
Elokuvan suurin ongelma on sen keskivertoisuus. Olemme kuulleet tämän tarinan monta kertaa. Ensimmäisen 15 minuutin aikana tiesin, kuka oli yllättävä pahis ja mihin tarina kulkisi.
Joissain elokuvan kohdissa minun oli pakko kysyä itseltäni, oliko tämän elokuvan käsikirjoittajalla jonkinlainen ”mitä kuuluu stereotyyppiseen Disney Live Action elokuvaan?” -lista.
Jotkut tarinan hamoista tuntuvat hyvinkin turhilta. Ne tuntuivat olevan elokuvassa vain sen takia, että niiden tyyppiset hahmot kuuluvat jokaiseen Disney-elokuvaan. Hyvinä esimerkkeinä toimivat Jack Whitehallin esittämä Harlekiini ja Sergei Poluninin esittämä Makeisritari. Molemmat hahmoista olivat ihan hyviä, koska niistä sai naurun joissain kohdissa. Näitä hahmoja ei kuitenkaan näe elokuvassa kovinkaan paljon. Katsoja ehkä jopa hieman unohtaa niiden olemassaolon.
Elokuva olisi selvinnyt ihan hyvin ilman näitä hahmoja, mutta käsikirjoittaja laittoi ne mukaan ilmeisesti siksi, että elokuva tarvitsee koomista kevennystä.
Hahmot, jotka saavat huomiota, ovat rehellisesti sanottuna tyhjiä. Mackenzie Foy esittää hyvin Klaara Stahlbaumia, vaikka käsikirjoitus ei anna hänelle kovinkaan paljon materiaalia.
Klaara Stahlbaum on periaatteessa samanlainen kuin kaikki muut live action – muodonmuutoksen saaneet sankarittaret. Hän ja Jayden Fowora-Knight toimivat hyvin yhdessä ja heillä on kemiaa keskenään. Mutta Klaara sekä Kapteeni Phillip Hoffman ovat yhtä unohdettavia.
Helen Mirren ja Keira Knightley ovat vaikutusvaltaisia näyttelijättäriä, mutta tämä oli aivan väärä elokuva heille. Keira Knightleyn kiminä oli aivan sietämätöntä makeishaltijattarena ja Helen Mirrenin näytteleminen tuntui ontolta.
En minä kuitenkaan vihaa tätä elokuvaa. Kuten sanoin, elokuva oli ihan ok.
Lavastukset olivat suurimmaksi osaksi lumoavia, vaikka niissä oli hieman Liisa Ihmemaan tyylistä synkkyyttä. Puvustukset olivat yksityiskohtaisia ja kauniita. Niitä katsoessa näki selvästi, ketä kukakin hahmo esitti.
Baletti ja muut tanssikohtaukset olivat upeita kunnianosoituksia Pjotr Tšaikovskin balettia kohtaan. Alkuperäiset baletin musiikit olivat mukava lisä elokuvan taustalle.
Pidin myös parista hahmosta. Äiti Gingerin hiiriapulaiset olivat suloisia ja Harlekiini sekä Makeisritari olivat hauskoja, kun heille annettiin oikeanlaista materiaalia.
Pähkinänsärkijän, Kapteeni Phillip Hoffmanin ja Klaaran ystävyys oli suloista.
Rehellisesti sanoen, jos kaipaat vain jotain tuttua tarinaa, joka ei ota riskejä, johon voit viedä lapsesi, perheesi tai ystäväsi niin tämä elokuva sopii sinulle.
Jos taas haluat lähteä elokuvista tähdet silmissä tai haluat päästä uusiin seikkailuihin, joissa et malttaa odottaa seuraavaa käännettä, sinun kannattaa valita joku toinen elokuva.
Elokuva saa 2/5 tähteä
ELLI MATILAINEN (kirjoittaja on ylöjärveläinen lukio-opiskelija, joka aikoo suuntautua kulttuuri- ja taidealalle)
