Taiteilija Tuuli Pollari vetää taidepajoja ylöjärveläisille muistisairaille: ”Parasta on, kun tulee hymyjä ja onnistumisen hetkiä”

Tiuravuoren palvelukeskuksessa sekä muissa Ylöjärven palvelutaloissa on päästy taiteen makuun. Marraskuussa  Ylöjärvellä yhteisötaiteilijana aloittanut Tuuli Pollari vetää vanhuksille taidepajoja kahdesti viikossa ja tuloksena on syntynyt jo hienoja töitä.

Tiuravuoren palvelukeskuksessa Helvi, Eila ja Kirsti istuvat pyöreän pöydän ääressä valkoiset paperit edessään. Seuraavaksi käteen otetaan rulla maalarinteippiä, josta revityt erikokoiset palaset liimataan paperiin.

Helviä naurattaa, sillä liimaaminen tyhjälle paperille tuntuu hassulta.

– Nonni, oos nyt hiljaa, niin kuullaan mitä pitää tehdä, Eila huomauttaa hihittävälle Helville.

Kun maalarinteipit ovat paikoillaan, otetaan eteen vesiväripaletti ja laitetaan pensselit viuhumaan.

Kun maalia on mieleinen määrä paperissa, revitään teipit pois. Sitten kokeillaan vielä, millaista jälkeä hiili paperille tekee. Kirsti innostuu taputtelemaan vielä punaisia maalipisteitä sormellaan hiilen päälle.

– Kirsti, tämähän on ihan kuin keltainen talo, jonka pihalla on punatulkkuja, taidepajaa vetävä yhteisötaiteilija Tuuli Pollari hihkaisee.

Taidepajoja kahdesti viikossa

Pollari on vetänyt marraskuusta asti taidepajoja Tiuravuoren palvelukeskuksen asukkaille ja lyhytaikaisosaston asiakkaille sekä muille ikäihmisten ryhmille kaupungin eri palvelutaloissa Ylöjärven kaupungin palkkaamana.

Työpajojen ohella Pollari työstää omia taideprojektejaan työhuoneellaan, joka sijaitsee niin ikään Tiuravuoressa.

Pollarin mukaan vuoden 2019 loppuun asti kestävä työpesti on lähtenyt mukavasti liikkeelle, vaikka vanhukset ovat hänelle uusi kohderyhmä. Taiteilija vetää taidepajaa kahdesti viikossa eri ryhmille.

– Olemme maalanneet eri tekniikoilla ja tehneet savitöitä. Ajatuksena on myös huovuttaminen. Lopullisista töistä teemme pikkugallerioita osastojen seinille, hän suunnittelee.

Yhdessä tekeminen tärkeää

Yhteisötaiteilija sanoo, että vanhukset ovat ottaneet taidepajat hyvin vastaan ja esimerkiksi muistisairaissa ne ovat herättäneet iloisia tunteita.

– Parasta on, kun tulee hymyjä ja onnistumisen hetkiä, hän toteaa.

Pollarin mukaan muistisairaiden kanssa taidetta tehdessä eletään hetkessä, eikä teoksissa pyritä täydellisyyteen.

– Yhdessä tekeminen on tärkeää. Paras palaute tuli Pehtoorissa, jossa eräs taidepajaan osallistunut muistutti minua seuraavasta kerrasta, että ”et sitten jätä tulematta”.