Päättymässä olevaa vuotta on vietetty sisällissodan 100-vuotismuistovuotena. Tilaisuuksia on ollut eri paikkakunnilla hyvin paljon ja esikerkiksi Tampereen teatterit ja museot ovat käsitelleet aihetta monin eri tavoin.
Usealla Pirkanmaan hautausmaalla on saatu tänä vuonna punaisten hautoihin nimilaatat. Niin tapahtui myös Ylöjärvellä Itsenäisyyspäivänä, kun vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden muistomerkin oheen paljastettiin kaksi nimilaattaa. Laattoihin on kaiverrettu 87 nimeä, joista 85 miestä ja 2 naista. He ovat sisällissodan aikana Ylöjärvellä kirjoilla olleita henkilöitä. Nimien saaminen muistomerkille on viesti koko yhteiskunnalle ihmisarvoa kunnioittavasta muistamisesta.
Alkuunpanijoina tälle hankkeelle olivat Leena Mankkinen ja Rauno Kesseli, jotka vierailivat kirkkoherra Kimmo Reinikaisen luona kesäkuussa. Hän kutsui koolle työryhmän, jonka työskentely tapahtui sovinnon ja eheyden hengessä.
Aikataulu oli varsin tiukka tutkija Tuomas Hopulle, joka tarkisti nimet useammalta taholta, muun muassa Suomen sotasurmat -tietokannasta ja käsinkirjoitetuista rippikirjoista. Mutta niin vain kävi, että viiden kuukauden kuluttua nimilaatat olivat valmiina paljastettaviksi 6.12.2018. Paljastustilaisuuden jälkeen vietetyssä Itsenäisyyspäivän juhlassa puhui piispa Juha Pihkala muistovuoteen liittyvistä asioista. Hän puhui niistä kuulijoita todella liikuttavalla ja herkistävällä tavalla. Moni tulikin sanomaan, että piispan puhe pitäisi saada julkisuuteen.
Samoista asioista puhui emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen viime keväänä järjestetyssä radioidussa muistojuhlassa. Hänkin korosti sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus nimeen. He eivät ole vain nimiä, vaan täällä eläneitä ja jokaisella on oma tarinansa.
Muistovuoden nyt päättyessä haluan vielä palauttaa mieliin 4 kuukautta kestäneen sisällissodan menetykset. Sodassa kuoli 36 000 ihmistä, heistä 13000 vankileireillä muun muassa nälkään ja sairauksiin. Punaisten uhraukset olivat mittaamattomat. Heidän joukkohautojaan on vasta viime vuosikymmenien aikana siunattu.
Suomen kansa oli 100 vuotta sitten jakautunut kahtia taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti. Sota viilsi vastasyntyneen valtion sydämeen syvän haavan. Perheiden tilanne oli kouraisevan vakava ja toivoton. Sodan seurauksena jäi orvoksi noin 15 000 lasta. Vaikenemalla haluttiin unohtaa kauheudet.
Yhteinen inhimillisyys vei kuitenkin voiton vihasta, menneisyyden varjot ovat hävinneet. Muistovuosi on paljastanut historian vaikeiden aikojen käsittelyn tärkeyden. Enää ei ole (toivottavasti) meikäläisiä ja teikäläisiä.
Kiitollisena voimme todeta, että saamme elää rauhan, huolenpidon ja välittämisen yhteiskunnassa.
