Vuonna 2018 ensimmäistä jouluaan viettäviä odottaa monella tavalla hyvin erilainen tulevaisuus kuin Jeesuksen syntymän aikoihin. Yksi on yhteistä: epävarmuus tulevasta.
Ensimmäistä jouluaan Mutalassa odottava Luka Grönlund ei vielä pohdi tulevaisuuttaan kovin pitkälle. Tänä jouluna pikumiehelle riittää tunto siitä, että ympärillä on perhe, mukava koti, turvallinen elinympäristö ja yllin kyllin sekä ruokaa että rakkautta.
Historia tietää kertoa, että Jeesuksen syntymän aikoihin tilanne oli etenkin juutalaislasten kohdalla kovin toisenlainen. Uskonnollinen sorto ulottui ankarasta verotuksesta ja omaisuuden takavarikoista aina fyysiseen väkivaltaan asti. Palestiina oli käytännössä roomalaisvallan alla, ja legioonalaiset päivystivät mahdollisen kapinan syttymisen varalta.
Tähän verrattuna nyt ensimmäistä jouluaan viettävät suomalaislapset ovat syntyneet ainakin päällisin puolin kerrassaan auvoisiin oloihin. Ihan huoleton ei heidänkään tulevaisuutensa ole.
– Lapsen syntymä pistää aina miettimään, millaisessa maailmassa hän elämänsä elää. Ehkä selkein uhka, jonka meidän lapsemme joutuvat kohtaamaan, on ilmastonmuutos. Se aiheuttaa huolta ja epävarmuutta, Lukan vanhemmat Susanna ja Leo Grönlund pohtivat.
– Toivon, että teknologia kehittyisi niin, että jäte- ja ilmasto-ongelmat saataisiin ratkaistua ajoissa meidän lastemme kannalta, äiti-Susanna jatkaa.
Hän myöntää miettineensä myös epävakaan maailman poliittisia muutoksia. Etenkin poikien kohdalla äitiä huolestuttaa, joutuvatko he ehkä joskus sotimaan. Toki sama huoli saattaa tulevaisuudessa koskea tyttöjäkin.
– Vanhempana politiikkakin koskettaa eri tavalla kuin lapsettomana. Joutuu ajattelemaan pidemmälle kuin omaan tulevaisuuteensa.
Grönlundit ymmärtävät ihmisiä, joiden mielestä on järjetöntä hankkia lapsia näin epävarmaan maailmaan. Heidän mielestään lapset tuovat kuitenkin elämään niin paljon iloa ja myönteisiä asioita, ettei kannata antaa negatiivisuudelle valtaa.
Poliisi vai e-urheilija?
Grönlundien esikoinen, eskaria käyvä Pihla aikoo isona ryhtyä poliisiksi: hän on niin nopea juoksemaan, että saisi kaikki rosvot kiinni. Balettia harrastava Aava haluaa eläintenhoitajaksi, ja Viljami on lapsista musikaalisin. Vanhemmat ovat molemmat töissä it-alan yrityksessä, ja sukulaispoika aloitti syksyllä e-urheilukoulutuksen.
Olohuoneen matolla pontevasti selkälihaksiaan treenaavasta Lukasta on vielä vaikea sanoa, mikä hänestä voisi tulla isona.
– Luka on vähän sellainen vekkuli, että hänestä voisi tulla vaikka stand up -koomikko, äiti myhäilee.
– Oikeasti on ihan mahdoton sanoa, millä työllä nämä lapset tulevat itsensä elättämään. Viimeisen viiden vuoden sisälläkin on tullut niin paljon ihan uusia ammatteja, joista ei ennen osattu edes haaveilla, isä-Leo huomauttaa.
Olipa työelämä sitten millaista tahansa, Grönlundit uskovat, että maailmassa kyllä pärjää, kunhan arvot ovat kohdallaan ja luottaa itseensä. Hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen ei tarvitse lähteä ihan kaikkiin hullutuksiin mukaan, mutta hän uskaltaa ottaa tarpeellisia riskejä.
– Ei kannata tehdä kaikkea lapsen puolesta, vaan antaa hänen tehdä myös itse ja kannustaa kokeilemaan. Lapsen itsetunto kasvaa, kun vanhemmat uskovat siihen, että lapsi osaa, pystyy ja kykenee, Susanna Grönlund sanoo.
Yksi tapa kasvattaa itseluottamusta ja uskoa omaan pärjäämiseen on lähteä itsenäistymään ulkomaille. Susanna on ennen perheen perustamista asunut Hollannissa ja Ruotsissa, Leo Virossa. He uskovat, että tulevaisuudessa kansainvälisyyden ja kielitaidon merkitys edelleen korostuu, ja aikovat kannustaa myös lapsiaan opiskelemaan kieliä sekä tutustumaan muihinkin kuin oman kotimaan kulttuureihin.
– Toinen, mitä yritämme lapsiin juurruttaa, on liikunnan kuuluminen arkeen. Pihlan uimakoulun ja Aavan baletin lisäksi käymme yhdessä uimassa ja liikumme lähiluonnossa, Susanna Grönlund kertoo.
Maalta hyvät eväät elämään
Jos etäisempi tulevaisuus onkin hämärän peitossa, ammatinvalintaan asti Lukan ja hänen sisarustensa askelmerkit ovat selvät. Eskari ja alakoulu käydään Mutalassa, sillä kahdeksan vuotta sitten Tampereelta kylälle muuttaneet Grönlundit ovat viihtyneet maalla. Vesivahinkoremontti ajoi perheen välillä muutamaksi kuukaudeksi evakkoon Tampereen keskustaan, ja kokemus vain vahvisti tunnetta siitä, että lasten kanssa on helpompi asua maaseudun rauhassa.
– Toki kaupungissa asumisessakin on hyvät puolensa, ja otimmekin ajan seikkailun kannalta. Arjessa on kuitenkin helpompaa, kun lapset voivat turvallisesti mennä keskenäänkin omalle pihalle leikkimään.
Lukan ensimmäinen joulu on myös ensimmäinen, jolloin perhe viettää jouluaaton kotona omalla porukalla. Tähän asti kaikki kimpsut ja kampsut on pakattu joulun alla autoon ja suunnattu kohti mummuloita. Nyt sukulaisten tapaaminen saa odottaa joulupäivään asti.
– Laitamme perinteiset jouluruoat ja ehkä keksimme jonkun oman perinneruoan. Katsomme aaton lastenohjelmia ja käymme joulusaunassa. Kodissamme silloin tällöin vieraileva Tepsu-tonttu on jo laittanut lapsille joulukalenterit, Grönlundit kertovat.
– Toivomme, että Lukan ja muidenkin lastemme jouluissa pysyvät mukana kotoa opitut jouluperinteet. Että heidän jouluissaan ei olisi niinkään kiirettä ja kaupallisuutta vaan läheisten läsnäoloa ja leppoisaa tunnelmaa.
