Kuka on oikeastaan mies, joka sai YU:n myöntämän Antti-patsaan? Torbjörn Nikus kiinnostui siirtolaissukunsa vaiheista jo lapsena Pohjanmaalla, vieraili lukuisia kertoja Yhdysvalloissa ja innostui lopulta myös sukututkimuksesta ja Ylöjärven paikallishistoriasta.
Pohjanmaalla, Vöyrin ruotsinkielisessä kunnassa kasvanut Torbjörn Nikus tiesi jo pienenä, että hänen äitinsä oli syntynyt Yhdysvalloissa.
Äidin vanhemmat olivat lähteneet molemmat nuorina Vöyriltä Yhdysvaltoihin, tutustuneet siellä toisiinsa ja menneet naimisiin. Nikusin mummu oli ollut lähtiessään vuonna 1909 vain 16-vuotias.
Takaisin perhe tuli, kun Nikusin äiti oli alle vuoden ja tämän sisko nelivuotias.
– Äiti heitti matkalla toisen kenkänsä Atlanttiin.
Nikus kysyi myös kerran tädiltään, mitä tämä muisti Amerikasta.
– En paljon muuta kuin että ”Shut up and sit down”, vastasi Nikusin täti.
Vöyri city – ei keskusta
Myös Torbjörn Nikusin isänisä kävi Amerikassa siirtolaisena jopa neljä kertaa.
Pohjanmaalla siirtolaisuus oli varsin tavallista. Melkein joka talosta lähti joku. Useimmat vain eivät palanneet, kuten Nikusin kolme isovanhempaa tekivät.
Yhdysvallat näkyi monin tavoin Vöyrillä.
– Esimerkiksi Vöyrin keskustaa kutsutaan Vöyri cityksi.
Innostus alkoi vaarin rintamerkistä
Nikusilla on haastattelussa mukanaan hieman ansiomerkin näköinen värikäs kangas. Kyseessä on hänen vaarilleen kuulunut Pohjalaisten järjestön rintamerkki, jonka Torbjörn näki jo lapsena.
– Se laitettiin juhlapukuun, ja kun mentiin hautajaisiin, merkki käännettiin toisinpäin, musta puoli ylöspäin. Tästä merkistä alkoi kiinnostukseni siirtolaisuutta kohtaan.
Nikusin äidinisä työskenteli kaivoksilla, missä onnettomuudet olivat yleisiä. Jos joku vaikka loukkaantui, muut Pohjalaisten järjestöön kuuluvat auttoivat uhrin perhettä taloudellisesti. Pohjalaisten järjestö oli nimeltään The Alprosen Lodge # 15.
Nikusin äidinäiti työskenteli puolestaan asuntolassa ja myöhemmin perheessä. Siirtolaisnaiset puhuivat yleensä paremmin englantia kuin kaivoksissa työskennelleet miehet, koska naiset oppivat englantia suoraan natiiveilta.
– Mummukin katseli vielä 90-vuotiaana englanninkielisiä elokuvia.
Phil Korvesta tuli ystävä
Torbjörn Nikus teki työuransa hammaslääkärinä ja sai kerran vastaanotolleen yhdysvaltaisen kollegan Phil Korven, joka halusi tutustua johonkuhun suomalaiseen hammaslääkäriin.
Kävi niin sopivasti, että Nikus oli matkustamassa viikkoa myöhemmin Korven kotikaupunkiin Seattleen. Miehet ystävystyivät ja tapasivat usein länsirannikolla.
Koska Nikusin äidillä oli myös Yhdysvaltain kansalaisuus, Nikus sai helposti Green Cardin. Työluvalla pääsi mukavasti maahan tullessa jenkkien jonoon.
Nikus vieraili Yhdysvalloissa jopa 25 kertaa, enimmäkseen 90-luvulla. Hän kävi usein hammaslääkäreiden konferensseissa ja Philiä tapaamassa Seattlessa. Hän vieraili myös samaisessa Washingtonin osavaltiossa tapaamassa äitinsä serkkua, joka asui Bellinghamissa.
Kaivoksen paikalla on monttu
Nikusin äidin puoleiset isovanhemmat asuivat siirtolaisina ollessaan Utahissa kaivoskaupungissa, jonka nimi oli Bingham Canyon.
Sielläkin Nikus kävi, vaikka paikalla oli enää jäljellä maailman suurin monttu, kun kokonainen kuparivuori oli kaivettu ylös.
Nikus etsi matkoillaan myös isänisänsä veljeä, joka oli lähtenyt Montanaan ja kuollut pian saapumisensa jälkeen.
Sukulaisen hautaa ei kuitenkaan koskaan löytynyt, vaikka Nikus etsi sitä kolmella eri matkalla. Kirkonkirjoja ei ollut, ja lyhyen aikaa maassa olleista oli vaikea löytää mitään merkintää.
Viimeisiä kertoja Torbjörn Nikus kävi Yhdysvalloissa, kun hänen äitinsä serkku kuoli ja Nikus toi tämän tuhkat hautajaisten jälkeen Suomeen.
Tuhkat olivat käsimatkatavaroissa, koska menomatkalla Nikusilta oli hukkunut ruumassa kulkenut matkalaukku.
– Tullimies kysyi, mitä käsimatkatavaroissani on, ja vastasin, että tätini. Se oli väärä vastaus.
Lipastosta löytyi aarre
Kiinnostus siirtolaisuuteen poiki Nikuksin innostumaan myös sukututkimuksesta Vöyrillä ja lopulta myös Ylöjärvellä, kun hän alkoi vetää täällä hautausmaakierroksia.
Nikus on myös kirjoittanut kirjoja muun muassa omasta suvustaan ja kaksi kirjaa Ruotsiin ja Amerikkaan lähteneiden siirtolaisten kirjeistä.
Kun Torbjörn Nikusin äidin vanhemmat kuolivat, he jättivät jälkeensä papereita pullollaan olleen kaapin, jota muu suku ei huolinut. Kaappi päätyi Nikusille, joka löysi sen sisältä suuren määrän siirtolaisten 1800-luvun kirjeenvaihtoa.
Moni ei osannut tuohon aikaan kirjoittaa. Siksi Nikusin kirjoitustaitoinen isoäidinisä kirjoitti Suomeen jääneiden kirjeet Amerikkaan lähteneille ja vastaavasti luki Amerikasta tulleet kirjeet vöyriläisille.
Kirjeet olivat Nikusille mahtava aarre, joista hän sai aineistoa kirjoihinsa.
– Kirjeet oli kirjoitettu vanhalla murteella, ja mukana oli myös englanninkielisiä sanoja.
Mukana oli myös Nikusin äidinäidinvaarin kirjeitä 1860-luvulta, kun Vöyriltä lähdettiin nälkää pakoon Ruotsiin.
