Suomalaisten siirtolaisuus Amerikkaan alkoi oikeastaan jo 1600-luvun alussa, kun ryhmä Ruotsin metsäsuomalaisia muutti ruotsalaisten retkikuntien mukana Delaware-joen suulle ja perusti New Sweden-nimisen siirtokunnan. Siirtolaisuus alkoi kuitenkin toden teolla vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Suurimmillaan se oli 1900-luvun alkuvuosina.
Suurin osa siirtolaisista oli Pohjanmaalta. Tämä johtui työpaikkojen puutteesta ja pienistä maatiloista. Perheissä oli paljon lapsia ja vain vanhin poika peri olemassa olleen tilan. Ylöjärvellä Tampereen läheisyys tarjosi ihmisille paremman toimeentulon.
Toinen tärkeä syy muuttoon oli venäläistämisyritykset ja joutuminen Venäjän armeijaan. Kutsunnoilla arvottiin, ketkä joutuvat liittymään armeijaan. Jos arpaonni ei suosinut, eikä armeija houkutellut, piti hakeutua salaa Ruotsiin ja sieltä Amerikkaan, yleensä Göteborgin tai Bergenin kautta. Tsaarille uskolliset vallesmannit julkaisivat pitkiä listoja etsintäkuulutetuista, jotka olivat jo Amerikassa.
Passin saaneet nuoret miehet ja tietenkin myös naiset kulkivat laillisesti Hangon kautta. Laivayhteys länteen koheni, kun Suomen Höyrylaivayhtiö hankki vuonna 1891 aiempaa isommat höyrylaivat Arcturusin ja Polariksen. Laivan kulkivat Hangosta Iso-Britannian Hulliin.
Pienet höyrylaivat ottivat kerralla jopa 700 matkustajaa vaikka hyttipaikkoja oli viisi päivää kestävällä matkalla vain 200. Hullista siirtolaisten matka jatkui junalla halki Englannin Liverpooliin tai Southamptoniin. Näiden kaupunkien satamista noustiin isoon Atlantin ylittävään höyrylaivaan.
Muilla eurooppalaisilla oli jo muutaman vuosikymmenen etumatka. Suomalaisille jäi jäljelle usein raskas ja vaarallinen työ kaivoksissa ja metsissä. Kielikin tuotti vaikeuksia.
Samalta paikkakunnalta lähteneet ihmiset muuttivat Amerikassa usein samoille seuduille. Suosituimmat osavaltiot olivat Minnesota, Michigan, Wisconsin, New York, Oregon ja Kalifornia sekä Kanadan Ontario. Monet hankkivat myöhemmin itsellensä viljelysmaata.
Ylöjärveltäkin lähdettiin
Turun Siirtolaisinstituutin passiluettelossa on nelisenkymmentä Ylöjärveläisille myönnettyä ulkomaanpassia. Amerikkaan niitä myönnettiin 36 kappaletta, Venäjälle neljä kappaletta ja Tanskaan yksi kappale. Lisäksi ”ulkomaille” oli myönnetty neljä passia.
Erään perheen sukunimi oli Tähtinen. Isä Johannes Tähtiselle, äiti Hilja Maria Tähtiselle sekä kolmevuotiaalle Walma Kaarina Tähtiselle myönnettiin passit 21. toukokuuta vuonna 1909. Johannes oli saanut samana vuonna passin Amerikan matkaa varten myös 24. elokuuta.
Tarkempi tarkastelu kertoo, että Hiljan äiti oli Gustava Josefina Malakiaantytär Suojanen Ylöjärven kylästä ja hänen isänsä oli Matti Herman Lehtonen Mutalasta.
Johannes Tähtinen oli puolestaan syntynyt Hämeenkyrön Muotialassa. Hän jäi nuorena orvoksi ja työskenteli sekä renkinä että suutarin opissa. Johannes oli alun perin sukunimeltään Laankoski, mutta suutarin opissa hän keksi itsellensä uuden nimen.
Vuoden 1905 kesällä hän meni Ylöjärvellä naimisiin Hilja Maria Lehtosen kanssa. Vuonna 1906 Johannes Tähtinen päätti lähteä Amerikkaan ja jättää vaimonsa ja juuri syntyneen tyttärensä Vilman Suomeen.
Vuoden 1906 kesäkuussa Johannes saapui SS Saxonia -laivalla Bostoniin ja jatkoi sieltä matkaa junalla Minnesota Cloquetiin. Siellä hän työskenteli kaksi vuotta ja palasi sen jälkeen Suomeen.
Kolme vuotta myöhemmin koko Tähtisen perhe matkusti yhdessä Amerikkaan. He lähtivät hangosta 11. kesäkuuta vuonna 1906 Arcturus-aluksella. Viikkoa myöhemmin matka jatkui Liverpoolista Victorian-laivalla, jonka määränpää oli tällä kertaa Quebec. Sieltä perhe jatkoi junalla Cloquetiin.
Johannes Tähtinen työskenteli Minnesotassa ensin suutarina, mutta vuoden 1917 kutsuntapöytäkirjan mukaan hän oli mainari eli kaivostyöläinen.
Tähtiset päättivät jäädä pysyvästi Amerikkaan. Näin ollen Johannes (Amerikassa John) anoi kansalaisuutta vuonna 1910. Kansalaisuuden hakeminen oli nelivaiheinen, pitkä prosessi, joka päättyi uskollisuusvalaan uudelle kotimaalle. Johannes Tähtinen säilytti sukunimensä jättämällä amerikkalaisille tuntemattomat ä:n pilkut pois. Etunimeä piti vain hieman lyhentää. 5. toukokuuta vuonna 1915 Johan Tahtinen vannoi mitätöivänsä ja luopuvansa kokonaan kaikesta uskollisuudesta ”kaikille vieraille prinsseille, mahtimiehille, valtioille tai yksinvaltiaille, mutta varsinkin tsaari Nikolai II:lle, joka on kaikkien venäläisten keisari”.
Vuoden 1915 kesäkuussa Tähtisten perheessä oli neljä lasta ja viides oli tulossa. Perheenjäsenistä tuli automaattisesti Yhdysvaltain kansalaisia.
John Tähtinen työskenteli Duluthissa Minnesotassa 35 vuotta suutarina ja kuoli siellä vuonna 1954. Vaimo Hilya Tähtinen kuoli vuonna 1957. Perheeseen syntyi yhteensä kahdeksan lasta, joista kolme tyttöä. Pojat John Pellervo, Martin Kullervo, Donald ja Paul Raymond olivat perheellisiä. Duluthin alueella asuu tänä päivänä ainakin kymmenen ”Ylöjärven Tahtisia”, ja Kaliforniassa heitä asuu muutama lisää.
Mitä siirtolaiset tekivät?
Useimmat Amerikkaan muuttaneet olivat suunnitelleet viipyvänsä maassa muutamia vuosia, mutta vain joka neljäs palasi pysyvästi Suomeen.
Kielitaidottomat nuoret miehet tekivät raskasta ja vaarallista työtä kaivoksissa ja metsissä. Nuoret naiset päätyivät kaivoskylien tai metsäkämppien asuntoloihin keittäjiksi tai pyykkäreiksi, tai jos onni suosi, perheisiin taloudenhoitajiksi.
Yllä mainittu John Tahtinen oli siinä mielessä onnekas, että hänellä oli jo kotimaasta lähtiessä ammatti. Toki hänkin oli aluksi töissä kaivoksessa, mutta löysi pian oman paikkansa suutarina.
Vähitellen monista raskaissa metsä- ja kaivostöissä olleista tuli keskilännen maanviljelijöitä. Vuonna 1920 noin neljännes suomalaisista siirtolaisista sai toimeentulonsa maataloudesta.
Menestystarinoitakin on paljon. Suomalaiset olivat tottuneet kovaan työhön. Kaivosmiehen palkalla ei päässyt rikastumaan, mutta monilla oli muita ideoita, esimerkiksi rakennusalaan liittyen.
Hiski Salomaa tuli tunnetuksi laulamalla, Ville Ritola juoksemalla, Pamela Anderson ja Taina Elg näyttelemällä. Lauri Törni (Larry Thorne) eteni Yhdysvaltain puolustusvoimissa majuriksi. Gus Hall oli kommunistisen puolueen puheenjohtaja ja jopa presidenttiehdokas.
Gus Hallin suomalaisia aateveljiä oli Amerikassa paljon. Heidät tunnettiin lakkoilijoina kaivoskaupungeissa (Red Finns), mutta he myös rakensivat ihanneyhdyskunnan Kalifornian Redwood Valleyhin. Toisen samanlaisen perusti Matti Kurikka Vancouverin saarelle Sointulaan.
Kieleen syntyi muunnoksia
Englanninkieli tuotti suomalaisille vaikeuksia. Se oli eräs syy, miksi heidän piti ainakin aluksi tyytyä yksinkertaisiin, huonosti palkattuihin töihin.
Suomalaiset kehittivät aivan oman kielensä, Finglish tai Fingelska, jota muut eivät ymmärtäneet. Siinä oli runsaasti englannin kielestä otettuja lainasanoja suomeksi lausuttuna (esimerkiksi haussi = talo, ruuma = huone).
Kieleen tuli uudissanoja, joiden vastinetta ei Suomesta tuodussa kotikielessä vielä ollut olemassa. Kontri tarkoitti maata ja penssoni eläkettä. Eerhooli oli kaivoksen ilmareikä, ekspleinata tarkoitti selittää ja ränssi tai varmi olivat maatiloja. Veistata tarkoitti tuhlaamista, valetti oli lompakko, vaittia tarkoitti tapella ja vairata oli lämmittää. Touvi oli liesi, miitata tarkoitti tutustua ja paippufittari oli putkimies.
Monet siirtolaiset tekivät patronyymistä eli isän nimestä uuden sukunimen. Johanneksen isän etunimet olivat Isak Viktor. Näin hän olisi voinut olla myös John Isaacson tai John Victorson.
Monesti yhdysnimestä jätettiin osa pois. Esimerkiksi Myllymäestä tuli Maki, Järviluomasta tuli Jarvi. Toisinaan nimi käännettiin kokonaan: Kettunen oli Fox, Järvinen oli Lake, Seppälä oli Smith ja Jokela oli Rivers.
Etunimiäkin muutettiin. Henrik tai Heikki oli Henry, Mickel tai Mikko oli Mike, Gustav tai Kustaa oli Gus, Anders tai Antti oli Andrew tai Andy.
Monet papit vastustivat siirtolaisuutta. Toisaalta kotimaahan palaavat toivat rahan lisäksi uusia Suomeen liikeideoita, kuten minkkitarhauksen tai Närpiön tomaattiviljelyksen.
TORBJÖRN NIKUS
