Elämänlanka on puolen vuosisadan pituinen. Tämän kalenteri kertoi maanantaina Ylöjärven seurakunnan kirkkoherralle. – Onhan tämä jonkinnäköinen asia. Nyt on hyvä syy katsoa eteen- ja taaksepäin. Pääasiassa eteenpäin, Kimmo Reinikainen naurahtaa. 
On tietysti aina katsottava taaksepäin, jotta voimme ymmärtää tulevaa. Sen ymmärtää hyvin alun perin kotkalainen, joka valittiin Ylöjärven kirkkoherraksi kuutisen vuotta sitten. Miten maailmallakin työskennellyt teologi päätyi Ylöjärvelle tai ylipäätään kirkon virkaan?
– Joskus rippikoulun jälkeen pyörin siinä seurakunnan toiminnassa mukana. Aika normaali rippikoulun jälkeinen monen nuoren taival siinä kohtaa.
Reinikainen mietti pitkään opiskelumahdollisuuksia. Hän oli pitkään varma, että oikeustieteellinen olisi hyvä vaihtoehto, mutta lopulta ajatukset lakimiehen urasta jäivät taka-alalle.
– Tein muutaman vuoden töitä erinäköisissä teollisuuslaitoksissa, ja sinä aikana alkoi kypsymään ajatus teologisista opinnoista. Luin pääsykoekirjat ja ne olivatkin todella mielenkiintoisia. Sitten hain sisään ja siinä se.
– Siihen aikaan teologinen tiedekunta ohjasi aika lailla vain kirkon työhön. Nykyäänhän se tarjoaa pätevyyden moneen muuhunkin, Reinikainen muistelee 1990-luvun alkua.
Vuonna 2012 Reinikainen muutti Ylöjärvelle Nokialta, mitä ennen pappi oli asunut ja työskennellyt perheineen nelisen vuotta Munchenissä.
– Työskentelin Nokialla lähetystyössä ja pääosin kasvatuksen puolella. Olin Nokialla myös puolitoista vuotta kirkkoherran sijaisena. Sinä aikana totesin työssä olevan puolia, joissa haluan kasvaa ja kehittyä. Tämän jälkeen hain Ylöjärvelle, kun tänne avautui kirkkoherran paikka, Reinikainen kertoo.
Yhteiskunta heijastuu suoraa seurakuntaelämään
Kirkkoherran on hankala summata yhteen Ylöjärvellä vietettyä kuutta vuotta. Asiat ja yhteiskunta muuttuvat kovaa vauhtia.
– Työyhteisö ja työympäristö ovat muuttuneet ihan kauheasti. Kuudessa vuodessa on myös tapahtunut todella monta asiaa yhteiskunnassa 2010-luvulla. Ja varmasti itsessänikin.
– Olin 44-vuotias astuessani virkaan. Nyt katsoessani taaksepäin tekisin varmasti monta asiaa toisin. Toisaalta moni asia on tehty myös oikein. Kasvaminen ja kehittyminen eivät toivottavasti lopu tähän. Ei sitä ole valmis toivottavasti 50-vuotiaanakaan.
Reinikainen näkee, että hänen uransa aikana tapahtuneet suurimmat seurakuntaan vaikuttaneet muutokset liittyvät lamaan ja sen seurauksiin.
– Kohtalaisen kivulias toipuminen lamasta jätti meille kuitenkin aika ison joukon ihmisiä, jotka eivät toipuneet. Valtaosalla menee tosi hyvin, mutta sitten on suuri luku ihmisiä, joista kukaan ei oikein tiedä, miten heitä pitäisi tukea. On uusi asia, että ilmiö koskee yhä useammin myös nuoria. Monen nuorenkin näkymä tulevaisuudesta on aika epämääräinen.
– Aina meillä on ollut kodittomia ja yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtaneita, mutta nyt tuntuu, että se joukko kasvaa. Tämä näkyy seurakunnassa siten, että koko ajan diakonian avustusmäärärahojen nousu on kasvussa ja teemme koko ajan töitä yli budjetin. Myös työttömien lounaissa ja ruoanjakelussa kävijämäärät ovat kasvussa. Luulisi talouskasvun myötä lukujen vähentyvän, mutta ei, kirkkoherra sanoo tiukasti.
Vaikka seurakunta joutuu kohtaamaan alati kasvavia ongelmia, on positiivinen muutos tapahtunut kauppojen halussa antaa hävikkiruokaa eteenpäin. Reinikainen kertoo, että nyt seurakunta ratkoo ruuan jakelun organisointiin liittyviä haasteita.
Tulevaisuuden haasteet näyttävät ihmistä isommilta
Haasteena on myös kirkosta eroaminen, joka ollut tasainen trendi 2010-luvun alun eropiikin jälkeen.
– Ylöjärvellä buumi näkyi samana prosenttilukuna kuin muuallakin. Ajattelen, että silloin purkautui paljon painetta, Reinikainen tuumii.
– Lasku on jatkunut noin prosentilla vuodessa. Huolestuttavaa asiassa on mielestäni ikäryhmä, joka eroaa. Eroavat ovat nuoria. Tämä näkyy toiminnan vaikuttavuudessa, koska meidän on tosi vaikea saada nuoria seurakuntavaalien ehdokkaiksi. Nuoret lähtevät opiskelemaan, ja kolmikymppisiä emme oikein saavuta.
Reinikainen pohtii, että yksi suuri muutos on tapahtunut myös kirkon laajassa kasvatuksellisessa toimintakentässä. Keskustelu tunnustuksettomasta osallistumisesta ja olemisesta kouluissa, sekä varsinkin päiväkodeissa on saanut seurakunnan pohtimaan toimintojaan. Esimerkiksi päiväkotien katsomuskasvatuksen toteuttaminen uuden varhaiskasvatuksen myötä on puhuttanut paljon ja aiheuttanut monenlaisia reaktioita.
– Olemme joutuneet miettimään, miten reagoida kaupungin varhaiskasvatuksen uuteen tapaan toteuttaa kasvatusta. Ajattelen, että tämä muutos liittyy laajasti ajattelutavan ja yhteiskunnan murrokseen. Lapset eivät itsestään selvästi ole perinteisen suomalaisen kristillisen kasvatuksen piirissä. Tämä ei ole välttämättä huono asia, sillä vanhaan yhtenäiskulttuuriin liittyy myös negatiivisia asioita. Tuntuu siltä, että lapsesta haluttaisiin tehdä kritiikittömästi aikuisen kaltainen individualisti. Tämä ajattelutapa on lyönyt läpi itsensä todella nopeasti.
– Itse ajattelen asiasta, että kaikki me synnymme ja kasvamme johonkin kohtaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa ja kuitenkin yhä varsin harmonisessa uskonnollisessa kentässä päätökset perustuvat siihen, että ihmiset aika hyvin tuntevat oman hengellisen taustansa ja ajatuksensa. Omien taustojen tunteminen mahdollistaa uskonnollisen vuoropuhelun. Tässä suhteessa pidän ehkä harmillisena, että etäännymme hengellisestä ajattelusta ja ylipäätään kaikista perinteistä. Kaikkia perinteitä ei kannata heittää roskakoppaan, koska niistä löytyy myös paljon hyvää. Perinteisiin voisi tutustua turvallisessa ympäristössä, joka ei kuitenkaan kahlitse tai rajoita. Omien juurien ja taustojen tunnistaminen auttaa ihmistä ymmärtämään ja hahmottamaan muiden taustoja, pohtii Reinikainen.
Kirkkokin muuttuu digitalisaatiossa
Yhteiskunnallisten murrosten lisäksi maailma tulee muuttumaan digitaalisen kehittymisen kautta nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Ylöjärven kirkkoherra ei näe kehittymiseen liittyviä näkymiä uhkana vaan pikemminkin mahdollisuutena.
– Luulen, että pystymme seurakuntana olemaan kehityksessä hyvin mukana. Meillä voisi olla kirkossa 360-kamera, jonka avulla voisimme streamata messuja ihmisten koteihin.
Seurakuntalaiset voivat siis osallistua messuihin VR-lasit päässään.
–Teknologiset laitteet voivat tuoda tukea esimerkiksi diakoniatyölle. Kotikäyntityö voisi myös joissain tapauksissa olla mahdollista tai vanhukselle miellyttävämpi tapa toteuttaa virtuaalisesti. En kuitenkaan usko, että teknologia voisi koskaan korvata täysin kasvokkain tehtävää työtä.
Reinikainen näkee globaalilla tasolla kolme isoa asiaa, jotka ovat nyt ja tulevaisuudessa ihmiskunnan ratkottavina: ilmastonmuutos, rahavirtojen mutkistumisen myötä entisestään kasvavat kansanliikkeet sekä teknologinen murros.
– Näissä kolmessa asiassa kun seurakunta voisi jotenkin paikallisesti olla mukana ratkaisujen löytämisessä, niin uskon, että toimisimme oikein.
– Näen, että ihmisen kysymykset jumalasta ja etiikasta eivät poistu, sillä niiden kohdalla kirkko antaa tietynlaisen näkökulman kysymyksiin. Uskon, että jumalan rakkauden -näkökulma voisi olla yksi edesauttaja inhimillisempään yhteiskuntaan, Reinikainen päättää.
