Yritä elää hetkessä

Koulujen syyslomat jäivät taakse. Samalla taakse jäivät monen vanhemman lomat. Tapana kun on, että lomaa pidetään yhtä aikaa lasten kanssa.
Toivottavasti syysloma antoi riittävän piristysruiskeen vuoden pimeimmän jakson alla. Lokakuun loppu ja marraskuu ovat ulkoisesti melko synkkiä ajankohtia. Valoa saa etsiä taskulampun kanssa ainakin siihen asti, kunnes lumi sataa maahan. Viime vuosina pysyvä lumi on tullut kuitenkin vasta joulukuussa tai vielä useammin vuoden vaihteen jälkeen.
Syyslomalla mökit laitettiin talviteloille, rännit putsattiin lehdistä, ja moni varmasti vaihtoi jo talvirenkaatkin autoon.
Tuntuu siltä, että edessä on pitkä odotusvaihe. Ensin odotetaan joulua, sitten odotetaan vuoden vaihtumista ennen kuin voi hiljalleen monen kuukauden päästä odottaa kevään tuloa.
Joulukalenterit ja -koristeetkin ovat jo ehtineet kauppojen hyllyille, vaikka aika harva taitaa joulun viettoa vielä suunnitella.
Tuntuu, että elämä on, varsinkin näin syksyn pimeimpinä hetkinä, pelkkää odotusta i– odotusta paremmasta. Tämä lisää riskiä siitä, että alamme miettiä asioiden synkkiä puolia. Ei ole helppoa pitää mieltä aurinkoisena, kun ulkona on pilkkopimeää ja työpäivätkin tuntuvat matelevan. Ei ole siis ihme, että masennusoireet iskevät yhä useampaan juuri tällaisina aikoina. Odottaminen on työlästä varsinkin mielelle.
Toki esimerkiksi matka ulkomaille johonkin aurinkoiseen kolkkaan toisi monelle helpotusta pitkään syksyyn. Kaikilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta, joten valoa on etsittävä oman mielen sopukoista.
Mutta onhan meillä kokemuksia syksyistä ja pimeistä vuodenajoista. Jos siis olisimmekin oppineet vain nauttimaan hetkistä. Nauttimaan esimerkiksi kynttilän valosta, tärkeiden ihmisten läheisyydestä, ystävyydestä ja jopa syysmyrskyistä.
Eläminen on kummallisestii helpompaa, jos osaa elää hetkessä.