Suurin osa muuttavista lintulajeista on jättänyt Suomen viimeistään syyskuun lopulla. Mustapääkertut aloittavat liikehdinnän yleensä myös syyskuun puolivälissä, riippuen suuresti
sääoloista.
Juuri leutojen talvien ja lisääntyneen lintujen talviruokinnan ansiosta ansiosta, mustapääkertusta on tullut entistä yleisempi talvilintu myös Pohjois-Suomessa. Etupäässä Pohjanlahden rannikolla, missä se on vakiintunut jo pysyväksi pesimälinnuksi. Muun muassa Oulussa ja Kemissä mustapääkerttu on jo vakituinen pesimälaji.
Syksyisin vaeltavan mustapääkertun saa usein lintulaudalle, sillä sille kelpaavat niin siemenet kuin marjat. Erityisen perso mustapääkerttu on, kuten myös mustarastas, omenille. Lintuja voisikin auttaa syksyisin ravintopulassa jättämällä osan omenoista puihin.
Pesimälintuna mustapääkerttu on lisääntynyt runsaasti viime vuosina. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten se oli lähinnä eteläisen Suomen laji, jolle kelpasivat vain parhaimmat lehtomaat. Hiljalleen se on valloittanut myös Keski-Suomen ranta- ja jalopuulehtoja.
Jyväskylän pohjoispuolella mustapääkerttu on edelleen harvalukuinen talvehtija sekä pesijä. Ensimmäisen kerran mustapääkerttu talvehti Keski-Suomessa onnistuneesti vasta joskus 1990-luvun lopulla. Pesivä kantakin oli lähes olematon, vain muutamia kymmeniä pareja lähinnä Jyväskylän seudulla.
1970-luvulla mustapääkerttu oli myös Ylöjärvellä paljon harvinaisempi pesijä. Runsaammin mustapääkerttuja tavattiin lähinnä vain Etelä-ja Lounaisrannikolta, erityisesti Turun seuduilla.
Vaikka mustapääkerttuja pesiikin nykyisin runsaasti Tampereen ja Ylöjärven seuduilla, on se jo Kurun korkeudella harvinaisempi. Näyttää, että Suomenselän karuhko vedenjakajaseutu pysyy edelleen sen levinnäisyyden pohjoisrajana Pohjanmaalla, missä tavataan vain yksittäisiä pesintöjä siellä täällä.
Mustapääkertun reviiri on helpoin havaita soidinlaulun perusteella, sillä muuten lintu viettää muiden kerttujen tavoin hyvin piileskelevää elämää. Itse pesän näkeminen on vaikeaa, sillä se saattaa olla aivan maan rajassa, vaikkapa saniaisessa. Myös ruokkivia emolintuja seuraillen saattaa pesinnän varmistaminen onnistua.
Mustapääkertun laulukausi on pitkä, aina toukokuulta heinäkuulle. Se on myös todella taitava laululintu, kenties kertuista paras.
Koska mustapääkerttu on enemmän tai vähemmän sidoksissa lehtimetsiin, lehtoihin ja saniaiskasveihin, on sen Kainuun ja Lapin valloitus toistaiseksi ollut vaisua, kuten muillakin kertuilla.Täydellinen Lapin valloitus edellyttäisi mustapääkertulta sopeutumista karumpiin elinympäristöihin kuin, mihin se on perinteisesti tottunut. Elinympäristön suhteen varsin vaateliaalta linnulta se ei ole vielä onnistunut.
JARMO VACKLIN
