Koulutus, elämänkoulu, omavaraisuus – siinä eväitä ajan haasteisiin.
Kokonaishyvinvointi on koetteilla, kun elämä kolhii. Keho voi reistailla, ihmissuhteet olla haastavia ja yhteiskunta muuttuu – eilen saattoi olla enemmistöä, tänään jo vähemmistöä.
Turvallisuudentuntoa järkytetään. Tämä kaikki on osa elämää, koetusaikaamme. Missä olisi hyvä olla omavarainen, itsenäinen ja riippumaton?
Ensiksi, lähin ystävämme, keho, se tulee pitää kurissa, monipuolisessa ruuassa, liikkeessä ja sopivasti levossa – tuo on meidän osuutemme.
Terveen ruoan voimme osan itsekin tuottaa, säilöä – säästää pahan päivän varalle.
Kun sairaus iskee, fyysinen tai henkinen niin jotain on vialla, joko perimässä tai elämäntavassa.
Kuulin juuri hyvän tuttavan kuolleen. Sairaus kesti lyhyen ajan, mistä iloitsin, koska tiesin hänen valmistautuneen hyvin, oli puhdistanut sydämensä, tiesi elämän tarkoituksen, oli omavarainen tässäkin.
Toiseksi, entä kun maailma kiusaa, kolhii? Nobel-palkinnot menivät oikeisiin kohteisiin, saajat olivat rohkeita, itsenäisiä, omavaraisia ja ennen kaikkea viisaita. Sellaisia mekin voimme olla omassa elämässämme.
Tuomo Isokangas
