Annika Raatikainen tykkää leipomisesta, sillä siinä saa käyttää luovuutta. Häneltä syntyvät niin kakut, suolaiset leipomukset kuin karjalanpiirakatkin, mutta tässä jutussa keskitymme hyvään pullaan.
Annika Raatikainen leipoi ja teki ruokaa jo pienenä.
– Aloitin ala-asteikäisenä lettujen ja vohveleiden tekemisellä. Yläasteella tein meidän perheen pitsat, sämpylöitä, ja myös muuta ruokaa, sanoo sekä ravintolakokiksi että leipuri-kondiittoriksi valmistunut ylöjärveläinen.
Lapsuuden mieleenpainuvin ruokamuisto oli kuitenkin Karjalasta kotoisin olevan mummon karjalanpiirakat.
– Katselin jo ihan pienenä, kun mummo teki niitä. Niitä oli hänellä aina tarjolla. Olen jatkanut sitä perinnettä. Valmistan karjalanpiirakoita todella usein.
Raatikainen teki ensimmäiset omat karjalanpiirakkansa noin 15-vuotiaana, ja nykyään hän valmistaa piirakoita sekä kotonaan että työpaikallaan Miss Adassa.
Mummon piirakoista ne eroavat siinä, että Raatikainen tykkää laittaa riisipuuroa sisukseen runsaasti, ja piirakat ovat muutenkin kookkaita.
Miksi pullan pitäisi olla peruspullaa?
Pullaa Raatikainen leipoo päivittäin. Niistäkin hän tykkää tehdä isoja.
Kakkujen ja pullien tekemisessä hän käyttää luovuutta. Leipominen on Raatikaisen mieleen siksi, että siinä saa tehdä käsillä, mutta myös siksi, että siinä saa ideoida jatkuvasti ja keksiä esimerkiksi uusia makuyhdistelmiä.
Kakuissa Raatikainen on alkanut käyttää esimerkiksi lakritsi-sitruunayhdistelmää ja pullissa vaikka mitä.
Perinteiset voisilmäpullat ja korvapuustit ja etenkin Raatikaisen suosikki eli kostea kaneliboston ovat tietysti hyviä, mutta niin ovat uudenlaisetkin pullat! Siksi Raatikainen leipoo esimerkiksi suklaapullaa ja puolukka-valkosuklaa-vaniljapullaa.
Jälkimmäisessä valmis pullataikina kaulitaan levyksi, levitetään sille vaniljakreemiä, rouhitaan seuraavaksi valkosuklaata ja pinnalle ripotetaan kokonaisia tuoreita tai pakastettuja puolukoita. Ja sitten taikina rullataan ja palastellaan pulliksi.
– Vaniljakreemin tekeminen kotioloissakin on nykyään helppoa. Sitä myydään valmiina jauheena, ja mukaan sekoitetaan vain vettä.
Hyvä (puolukka-valkosuklaa-vanilja)kierrepulla:
Ohjeesta tulee noin pari pellillistä pullia.
1/2 litraa kädenlämpöistä vettä tai maitoa
50 gr tuorehiivaa
2,5 dl sokeria
(vähän vaniljasokeria)
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
100-150 gr pehmeää rasvaa kuten voita
noin 12-15 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl suolaa
(päälle: vaniljakreemiä jauheesta, valkosuklaata, puolukoita)
– Jos taikina sekoitetaan koneella, kaikki aineet voi heittää sekaan kerralla, paitsi jauhoja ensin vain puolet. Jos vaivaaminen tapahtuu käsin, ensin laitetaan neste, johon hiiva liuotetaan, ja sitten lisätään kuivat aineet, jauhot vähitellen, ja lopuksi pehmeä rasva.
– Taikinaa pitää vaivata koneella 15 minuuttia, tai käsin vielä kauemmin. Jauhoja lisätään vähitellen vaivauksen välissä. Jauhoja on oikea määrä, kun taikina ei jää sormiin kiinni, alkaa irrota kulhon reunoilta ja on kimmoisaa.
– Vaivaamisen jälkeen taikina saa kohota liinan alla astiassa tai pöydällä vähintään 15 minuuttia.
– Tämän jälkeen leivotaan pullat. Jos tehdään kierrepullia, taikina kaulitaan tasaiseksi levyksi ja päälle laitetaan esimerkiksi vaniljakreemiä, rouhittua valkosuklaata ja kokonaisia puolukoita. Levy rullataan ja palastellaan pulliksi.
– Seuraavassa kohotuksessa pullien pitää kohota (lähes) kaksinkertaisiksi. Kohotus on valmis, kun kylkeen tökätty sormenpainauma häviää pian. Taikinan pitää olla kimmoisaa.
– Pullat voidellaan kananmunalla ja paistetaan noin 220 asteessa noin 12 minuuttia kunnes ne ovat kullanruskeita.
Vinkit hyvän pullan tekoon:
– Pullan pitää olla pehmeää, ei kuivaa! Jauhoja ei saa laittaa liikaa. Jauhoissa on eroja, ja niiden määrä taikinassa vaihtelee erimerkkisten jauhojen kesken. Siksi kaikkia jauhoja ei saa mitata taikinaan kerralla, vaan vähitellen.
– Voilla saa hyvän maun pullaan. Sen sijaan on samantekevää, käyttääkö taikinassa vettä vai maitoa. Maidosta saa vain paremman värin.
– Kananmunan voi jättää esimerkiksi allergiatapauksessa pois. Koostumus vain hieman muuttuu.
– Pitkä vaivaaminen on erittäin tärkeää. Samoin kohotus kahdessa vaiheessa. Pullaa pitää malttaa kohottaa pitkään etenkin kakkosvaiheessa.
