Tiuraniemessä asuva Teuvo Hämäläinen näki reissutöissään 1970- ja 1980-luvuilla sotia, yhden mestauksen ja pari diktaattoria: Saddam Husseinin ja Idi Aminin. Tansaniassa hän puolestaan tutustui Martti Ahtisaareen. Tässä syntymäpäivähaastattelussa hän kertoo parhaat tarinat matkoiltaan.
Teuvo Hämäläinen asui 70- ja 80-luvuilla Tansaniassa, Irakissa, Nigeriassa ja Saudi-Arabiassa ja korjasi työnjohtajana vesisäiliöitä. Matkoilla sattui ja tapahtui. Jo aivan ensimmäinen matka alkoi dramaattisissa merkeissä.
Tansania 1974
Oli helmikuinen päivä vuonna 1974, ja taivaalta satoi räntää. Firman autonkuljettaja haki Teuvo Hämäläisen tämän kotoa Ylöjärveltä ja ei kun menoksi.
– Vaimoni Irma heilutti perääni salkku kädessään, mutta enhän minä taakseni katsonut.
Lempäälän suoralla naapurin isäntä sai Hämäläisen auton kiinni ja vilkutti valoja. Sen Teuvo Hämäläinen onneksi huomasi. Vaimo oli hälyttänyt hätiin naapurin ja lykännyt tälle kouraan aviomieheltä unohtuneen salkun.
– Puuttuuko jotain? naapuri kysyi. Salkussa olivat liput, rokotteet ja kaikki asiakirjat.
Hämäläinen pääsi matkaan, asettui Tansaniaan ja tutustui Tansanian vesiministeriössä työskennelleeseen Juhani Saavalaiseen ja tämän perheeseen. Saavalaiset auttoivat Hämäläistä asettumaan maahan ja ovat edelleen Hämäläisen hyviä ystäviä.
Hämäläinen tutustui matkallaan myös Tansanian silloiseen Suomen suurlähettilääseen, Martti Ahtisaareen.
– Ahtisaari oli ystävällinen tyyppi. Jos en huomannut häntä kadulla, hän tööttäsi ja tervehti. Ja aina hän jaksoi sanoa, että tulkaa suurlähetystöön lukemaan suomalaisia lehtiä.
Martti Ahtisaaresta oli myös apua, kun Hämäläisen kotiinlähdön aika koitti kesällä. Tansaniaan ei saanut viedä kuin tietyn määrän ulkomaan valuttaa. Lähtö venähti, varat loppuivat, ja Suomesta lähetetyt rahat katosivat matkalla.
Tällöin Ahtisaari lainasi henkilökohtaiselta tililtään paluurahat.
Tansania 1978
Hämäläinen palasi Tansaniaan neljä vuotta myöhemmin, syksyllä 1978. Tällä muutaman kuukauden reissulla hän tutustui Jaakko Ojanperään, joka harrasti metsästystä ja lahjoitti sittemmin lähes 90 eläinlajin trofeensa Suomen metsästysmuseolle.
Erällä savannimatkallaan kaverukset ottivat autonsa lavalle kyytiin paikallisen miehen ja vähän matkan päästä seuraavan peukalokyytiläisen. Kohta lavalta alkoi kuulua tappelunääniä, ja auto oli pysäytettävä.
– Ensimmäinen kaveri alkoi rahastaa toista. Siihen oli pakko puuttua ja sanoa, ettei se käy. Nyt loppui tai jätämme teidät kyydistä.
1970-luvulla savannilla oli runsaasti eläimiä, ja Hämäläinen ajoi usein sunnuntaisin savannilla katselemassa leijonia, villisikoja, seeproja, kirahveja ja norsuja.
Nigeria 1978-79
Tansaniasta Hämäläinen teki vain piipahduksen kotiin ja jatkoi matkaansa Nigerian Lagosiin. Tansaniassa Hämäläinen oli viihtynyt hyvin, mutta Nigeriassa Biafran sota oli vielä tuoreessa muistissa, ja kaikkialla joutui olemaan tarkkana.
Esimerkiksi viiden suomalaismiehen kodin yövartijat olivat yhtä heimoa ja päivävartijat taas toisesta heimosta. Työmaallekaan ei voinut palkata sekaisin kahden eri heimon edustajia.
Nigeriasta Hämäläisen mieleen on jäänyt erityisesti sisäkkö, jonka tehtävänä oli tehdä ruokaa ja keittää vettä, joka sitten pullotettiin ja laitettiin jääkaappiin. Hanavettä ei voinut juoda.
Suomalaiset olivat kovin kiitollisia reippaasta tytöstään ja ihmettelivät, miten täytenä tämä jaksoi pitää vesivarastoja.
– Mutta kerran minulta jäi passi, palasin kotiin ja näin, kuinka hän lorotti pulloihin suoraan vettä kraanasta.
Samainen sisäkkö valmisti ruoaksi aina lihaa, mikä alkoi jo vähän kyllästyttää. Silloin Hämäläinen marssi kauppaan, osti norjalaista pakasteseitä ja opetti tytön valmistamaan kalasoppaa. Hetken oltiin tyytyväisiä, mutta kun kalasoppaa tuli joka päivä valtava kattilallinen, jotain oli keksittävä.
– Veimme kattilan yövahdeille ja laitoimme siihen lusikat. Puolen tunnin kuluttua kaikki olivat unessa.
Tansaniassa Hämäläinen koki myös Tansanian ja Ugandan välisen sodan. Tosin hän ei aluksi edes huomannut sitä. Totuus selvisi, kun Hämäläinen soitti kotiin, ja kotiväki kyseli huolestuneena, mitä miehelle kuului.
Saudi-Arabia 1980
Saudi-Arabiassa Hämäläisellä vierähti lähes vuosi. Saudi-Arabiassakin sai olla tarkkana.
Kerran Riadissa Hämäläinen oli autoajelulla pomonsa Kari Sipilän kanssa, kun kylkeen ajoi portin takaa saudin kuljettama auto. Mies pahoitteli ja kertoi, ettei hänen autossaan ollut jarruja.
Poliisilaitoksella tuomari kuitenkin käänsi jutun niin, että syy oli ulkomaalaisten. Heidän olisi pitänyt väistää, koska toisella ei ollut jarruja.
– Jos osallisena oli eurooppalainen, syy oli aina hänen.
Hämäläinen joutui ajamaan Saudi-Arabiassa täkäläisen ajokortin, koska suomalainen tai kansainvälinen ajokortti eivät kelvanneet.
– Ainoa kriteeri oli, että minun piti luovuttaa verta.
Saudeissa oli rikasta ja autot hienoja – paikallisilla etenkin. Liikennesääntöjä ei juuri noudatettu, ja siksi poliisin piti ottaa kovat otteet käyttöön. Jos risteyksessä ajettiin miten sattui, poliisi saattoi heittää Cadillacin kylkeen nyrkin kokoisen kiven.
Riadissa Hämäläinen näki myös mestauksen. Päämoskeijan takana sijaitsevalla kellotorilla järjestettiin julkisia mestauksia.
– Mestattavalle laitettiin säkki päähän, pää asetettiin pölkylle ja pää pyörähti maahan. Mestaaja keihästi pään sapelilla, nosti sapelin ilmaan ja kansa hurrasi. En halunnut nähdä mestausta enää toista kertaa.
Saudeissa Hämäläisen onnistui nähdä myös Ugandan entinen sotilasdiktaattori Idi Amin, joka oli maanpaossa Saudi-Arabiassa menetettyään valtansa.
– Olin kaupassa, kun työkaverini osoitti, että tuossa on Idi Amin. Hänet oli helppo tunnistaa. Saudeissa ei ollut montaa mustaa miestä.
Irak 1981–82
Teuvo Hämäläisellä ei ole Saudeista tai seuraavasta matkakohteestaan Irakista juuri kuvia. Syynä oli sota. Hämäläinen oli Irakissa Irakin–Iranin sodan aikaan.
Kerran kun Hämäläisen työkaveri Pertti lähti ulos, tämä ei enää palannut. Kun Perttiä ei kuulunut muutamaan päivään, työkaverit soittivat läpi poliisin ja sairaalat, tuloksetta.
Sitten eräänä päivänä Pertti ilmaantui työpaikalle. Hän oli kuvannut kameralleen taivaalla olleen sulkupallon, kun pari kaveria oli tullut, laittanut Pertille hupun päähän ja kuulustellut tätä toista viikkoa.
– Onneksi häntä vain kuulusteltiin, ei pahoinpidelty. Kamera jäi sinne, Pertille laitettiin taas huppu päähän, kuljetettiin samalle paikalle kuin mistä hän oli hävinnyt ja sanottiin, että tuossa on autosi, lähde.
Pidättäjät olivat salaisen poliisin miehiä.
Irakissa Hämäläinen teki töitä isolla saarella, johon rakennettiin irakilaisille johtajille lomaparatiisia. Suomalaisilla oli saarella 900 miljoonan markan urakka, ja itse Saddam Hussein kävi välillä työmaalla.
– Hänellä oli mukanaan delegaatio ja adjutantti, joka tarjoili meille korista karamelleja.
Loppu
Teuvo Hämäläisen Irakin-komennus loppui 31.5. vuonna 1982 hieman samoissa merkeissä kuin ensimmäinen Tansanian-komennus oli alkanut, lumisateessa.
– Lensin Istanbuliin vuosisadan lumimyrskyssä sandaalit jalassa.
6. lokakuuta 80 vuotta täyttävä Teuvo Hämäläinen näki ja koki paljon mielenkiintoisia asioita mielenkiintoisissa maissa. Silti hän ei halunnut koskaan palata.
Muslimimaissa arki täyttyi usein pelkästä työnteosta, ja Hämäläinen alkoi saada tarpeekseen ylitöistä. Muitakin syitä oli, esimerkiksi naisten asema.
Kuten vierailulla Irakissa käynyt Irma-vaimo kirjoitti kotimatkastaan: ”Kotiinlähtö oli kurja. Teuvo ei päässyt kuin parkkipaikalle, siitä ei päässyt kuin lentolipuilla eteenpäin. Odotimme koneen lähtöä 4 tuntia, taas ainoat valkoihoiset naiset hirveässä tungoksessa. Siellä kyllä huomasi mikä naisten arvo on arabimaissa. Kukaan ei auttanut, ei tehnyt tilaa eikä ollut näkevinään. Sitten jouduin tullissa ruumiintarkastukseen, onneksi Sari (tytär) ei.
No, kotiin kuitenkin kaiken jälkeen päästiin.”