Entäs iltatähti?

Minua pyydettiin kirjoittamaan vauva-aiheinen kolumni. Oli yhdenlainen kynnys tunnustaa ylöjärveläisenä, etten ole aina pitänyt Eppu Normaalista. On vielä vaikeampaa tunnustaa kahden lapsen äitinä, etten pidä vauvoista.
En kuitenkaan pidä vauvoista. Arvostan niitä ihmisinä ihan siinä missä aikuisiakin, mutta en välitä viettää aikaani vauvojen kanssa.
En ole omia lapsiani lukuun ottamatta koskaan kokenut mitään viettiä vauvojen hoivaamiseen.
En kokenut omien lasteni vauva-aikaa mitenkään epämiellyttävänä. Mutta kun olen päässyt siihen vaiheeseen, jossa lapset osaavat pyyhkiä itse pyllynsä ja ottaa jääkaapista ruokaa, en menisi takaisin tuohon aikaan, en ikinä, en millään.
Iltatähti? Ei!
Kaikilla on syynsä iltatähdilleen. Olen kuullut muun muassa nämä, jotka eivät kuitenkaan ole saaneet minua vakuuttumaan:
”Biologinen kello tikittää. Nyt se pitää tehdä, ettei sitten muutaman vuoden päästä harmita, kun on myöhäistä.”
Anna tikittää. Muutaman vuoden päästä isommat lapsesi muuttavat pois kotoa. Haluatko ihan todella silloin leipoa mokkapaloja iltatähtesi alakoulun myyjäisiin? Juosta Citymarketissa juuri ennen sulkemisaikaa, koska muistit, että huomenna on koulussa metsäretki ja edellisenä keväänä ostetut kumisaappaat ovat yhtäkkiä kaksi kokoa liian pienet?
Sen sijaan voisit leipoa itsellesi viskikakun ja ostaa sohvalle uuden torkkupeiton. Valkoisen torkkupeiton, koska ei tarvitsisi enää pelätä kaakaotahroja. Mieti.
”Nyt vanhempana osaa ottaa vauvan kanssa rennommin ja nauttia vauva-arjesta.”
Varmasti. Ensimmäinen vauvani oli se, jonka tuttipullot keitettiin, joskus jopa kahdesti, ennen käyttöä. Hänen sairaalarannekkeensa ja ensimmäinen hiussuortuvansa on liimattuna vauvakirjaan, säntillisesti oikealle aukeamalle. Ristiäiset olivat vajaan kuukauden päästä hänen syntymästään.
Toinen muistettiin kastaa juuri ennen kuin kolmen kuukauden määräaika meni umpeen. Tuttipullot huuhtaistiin. En ole varma onko hänellä vauvakirjaa. Jos ottaisin vauvan kanssa nyt nelikymppisenä vielä tätäkin rennommin, en usko, että se olisi iltatähdelle kovinkaan hyväksi. Kastamatta se poloinen ainakin jäisi.
”Halusimme uuden puolison kanssa vielä yhteisen lapsen liittomme sinetiksi.”
Huono argumentti. Jos teillä on jo lapsia edellisistä liitoista, mutta olette näistä liitoistanne eronneet, niin eikö se ole kiistaton todiste siitä, ettei lapsi sinetöi mitään. Anteeksi, mutta näin minä sen näen.
”Vanhemmat sisarukset ovat jo niin isoja, että voivat auttaa vauvan hoidossa.”
Voi toimia jossain perheessä. Minun vanhempi tyttäreni on ilmoittanut jo 10-vuotiaana että ei ”pidä lapsista”. Nuorempi taas hukkaisi päivittäin raajansakin, jolleivat ne olisi pysyvästi kiinni hänen vartalossaan. Ja vauvahan ei olisi, joten… Ei.