Nelikymppinen perheenäiti Johanna Riekkola on ollut aina vähän ’too much’. Ajauduttuaan burleskin pariin, hän löysi oman naisellisen tyylinsä, johon kuuluvat kurveja nuolevat mekot, korkokengät, huoliteltu meikki ja voittamaton asenne.
Vaalean omakotitalon eteisessä on poikkeuksellisen paljon kenkiä. Näistä kuitenkin vain murto-osa kuuluu perheen äidille Johanna Riekkolalle, jonka kenkäparit vaativat lukumääränsä vuoksi oman säilytyspaikkansa. Hän arvioikin omistavansa noin 50 kenkäparia, joista 40 on korkokenkiä.
Tämän kirjoituksen kuvitusta varten hän on pukenut jalkaansa rusetein ja timantein koristellut pinkit Irregular Choisen korkokengät. Kenkien juju piilee läpinäkyvissä muovikoroissa, jotka ovat pupun muotoiset.
– Rakastan erikoisia kenkiä ja käytän korkkareita aina kun mahdollista, näyttävään meikkiin ja leopardikuosiseen hameeseen sonnustautunut nainen sanoo.
Kun hänen naisellista ja omaleimaista tyyliään katsoo, ei ensimmäisenä tulisi mieleen käyttää sanaa arkinen. Sitä se kuitenkin on hänelle.
– Tämän näköisenä olin töissäkin. Sama meikki, samat vaatteet. En kiellä, ettenkö keräisi katseita katukuvassa. Olen ollut aina vähän too much, nainen naurahtaa.
Rinnat kuin keilapallot
Usein tekoripsiin ja glitterhuulipunaan ehostautunut Johanna ei ole ollut aina se perheenäiti, joka kääntää päät näyttävyydellään. Ei oikeastaan uskoisi, että vartaloa nuoleviin asuihin ja korsetteihin pukeutuva nainen on ollut joskus yksi niistä, joka kärsii huonosta itsetunnosta ja ulkonäköpaineista.
Johannan mukaan oli kuitenkin vaihe, jolloin hän inhosi esimerkiksi jalkojaan ja muodokasta lantion seutuaan, joita hän pyrki mahdollisuuksien mukaan peittämään väljällä vaatetuksella. Myös raskauden tuoma kehon muuttuminen lisäsi epävarmuuden tunnetta entisestään.
Kirjaimellisesti isoin ongelma olivat kuitenkin rinnat.
– Ennen rintojenpienennysleikkausta kuppikokoni oli 65I. Näytti siltä kuin kapeaa ympärystäni olisi koristanut kaksi keilapalloa. Piilottelin itseäni, sillä ihmiset saattoivat keskustellessa puhua tisseilleni, eivät minulle, nainen tokaisee.
Stringeillä piiska heiluen
Nykyisin Johannaa jo hieman hymyilyttää ajatus siitä, miten uimapuvussa esiintyminen muiden nähden tuotti hänelle joskus kovasti päänvaivaa, ja miten sisäinen ääni patisti häntä laittamaan vaatteet takaisin päälle.
Nyt tilanne on hieman päinvastainen.
Elokuussa Johanna, taiteilijanimeltään Roxie Venom, teki lavadebyyttinsä Tampereella Teerenpelin Tease -burleski-illassa, jossa hän esiintyi yleisölle piiska heiluen Metallican tahtiin pelkissä nahkaisissa harnesseissa, stringeissä, hapsuhameessa ja rintaliiveissä. Esityksen lopulla liivitkin saivat kyytiä ja jäljelle jäivät vain nännit peittävät koristetupsut, tasselit, ja strassein koristellut stringit.
Mitä ilmeisemmin Roxie selvisi ensiesiintymisestään tyylikkäästi, sillä videossa hän poistuu lavalta raikuvien aplodien kera. Esiintyjän mukaan lavalla tunnelma oli kuitenkin kaoottinen.
– Ajattelin kuolevani jännitykseen, mikä aiheutti sen, etten vielä päässyt nauttimaan esiintymisestä, hän kertoo.
Burleski-illassa esiintyminen oli Roxielle itselleen tietynlainen etappi burleskitaiteilijana. Esityksessä kun piti hioa huippuunsa niin koreografiat kuin esiintymisvaatteetkin, jotka ovat melko minimaaliset.
– Jännitin itseäni ja esitystäni, en niinkään yleisöä.
”Tavallinen nelikymppinen voi viihtyä kehossaan”
Roxie löysi aistikkaan ja ilottelevan burleskin viitisen vuotta sitten, ja aloitti viikkotunnit suomalaisen burleskitähti Olivia Rougen vetäminä.
Roxie kertoo olevansa erityisen mieltynyt burleskin tapaan ylistää naiseutta ja ihannoida naisvartalon monimuotoisuutta. Burleskin kautta hän on saanut helpotusta useiden sairauksiensa kanssa elämiseen ja on oppinut samalla nauttimaan vartalossaan niistä puolista, joita ennen piilotteli.
– Kokomaailmammehan on aivan vinksallaan. Pitäisi olla sen kokoinen ja tuon näköinen.
Nelikymppinen perheenäiti sanoo, ettei suostu enää menemään siihen muottiin, mitä hänen ikäisilleen naisille yleensä tuputetaan.
– Minä en mitään peittävää tunikaa enää päälleni laita. Toivon, että jokainen nainen pukeutuisi juuri niin kuin itse haluaa välittämättä muiden mielipiteistä. En kerta kaikkiaan kestä sellaisia ihmisiä, jotka sanelevat toisille, että ”ethän sinä voi”. Kyllä voi. Ihan tavallinen nelikymppinen voi ja saa viihtyä kehossaan, hän lataa.
Hän kertoo kuulevansa usein kysymyksiä siitä, mitä hänen miehensä tuumaa vaimon harrastuksista ja puolipukeissa esiintymisestä.
– Moni kysyy, onko Jarmo mustis. Mieheni mukaan ketään ei voi omistaa, joten tämä on hänelle ok. On kuulemma vain hyvä, että vaimo saa harrastuksestaan energiaa.
Erilaisuuden kunnioittamista
Burleskin ohella Roxie on löytänyt itsensä myös alternative- eli vaihtoehtomallin hommista. Alternative-kulttuuriin kuuluu burleskin tapaan erilaisuuden ja persoonallisuuden kunnioittaminen ja mallit voivat olla tyyliltään, kooltaan ja iältään mitä tahansa. Tärkeintä on asenne.
Hän on perustanut hiljattain ystävänsä kanssa myös uuden Rebellions United -nimisen harrasteryhmän, joka järjestää esimerkiksi tapahtumia, kuvauksia, burleskia ja opetuspajoja ilman tarkkaa rajausta tyylisuuntien välillä.
– Riittää, että on ulospäinsuuntautunut ja osaa hiukan poseerata.
Tulevana lauantaina Roxiella on edessään Metal Angel 2019 -kilpailun semifinaali Oulussa. Kilpailun voittajasta päätetään Facebookin yleisöäänestyksessä, ja palkintona on esimerkiksi edustustehtäviä pitkin vuotta.
– Haluaisin tehdä tulevaisuudessa enemmänkin mallinhommia, burleskia, erilaisia pr- ja juontojuttuja. Ne tuovat hyvää vastapainoa perustyölleni. Myös yhteistyökumppanit ovat tärkeässä roolissa ja arvostankin omiani suuresti, hän sanoo.
Arvostusta itseä ja muita kohtaan
Esiintymisestä nauttiva ja kameran edessä viihtyvä Roxie on hyödyntänyt omia kokemuksiaan myös leipätyössään mielenterveys- ja päihdetyön sairaanhoitajana.
Viime keväänä hän veti mielenterveys- päihdeongelmista kärsiville nuorille naisille kymmenen kerran pilottijakson, jonka aikana kurssilaiset tutustuivat omaan kehoonsa burleskin keinoja hyväksi käyttäen.
Ryhmän vetäjän mukaan ryhmässä pohdittiin omaa kehonkuvaa ja minäkuvaa sekä niiden vaikutusta mielenterveyteen.
– Pohdittiin sitä, miten oman kehon kanssa voisi pärjätä ja voisiko itsestään tykätä.
Kymmenen tapaamiskerran aikana naiset pääsivät esimerkiksi tanssimaan, meikkaamaan ja valokuvattavaksi.
– Harjoittelimme elegantteja askel- ja käsiliikkeitä ja korjasimme ryhtiä. Valokuvaussessiossa ei haettu seksikkyyttä, vaan hyvää oloa. Valmiit valokuvat nähtyään ryhmäläiset eivät meinanneet uskoa, että he esiintyvät kuvissa. Koko hommassa oli tärkeintä, että arvostus itseä ja toisia kohtaan kasvoi.
