Kirjastot ovat kehittyneet voimakkaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tämän päivän kirjasto ei ole kirjavarasto, vaan aktiivinen paikka, jossa yleisölle tarjotaan sitä mitä juuri kyseisen kirjaston käyttäjät tarvitsevat.
– Tämän päivän kirjasto on monipuolinen paikka, ei mikään kirjavarasto. Suomalaisten suhtautuminen kirjastoon on todella positiivista, esimerkiksi Kuntaliiton tekemässä tutkimuksessa kirjastot olivat asiakastyytyväisyyden kärkisijoilla. (Kuva: Ira Koivu)
Kirjastot erikoistuvat omaa asiakasprofiiliaan kuunnellen. Yksi osa tätä tarjontaa on aivan tavallisten käyttöesineiden kuten kävelysauvojen lainaaminen. Toinen, ehkä merkittävämpi kehityksen osa-alue on erilaisten toimintojen kuten luentojen, erilaisten koulutusten ja näyttelyiden järjestäminen kirjaston tiloissa. Tällaisiin kirjastoissa järjestettyihin tapahtumiin osallistui yli 800 000 henkilöä vuonna 2014. Samalla kirjastot kehittävät toimintaansa internetissä.
Kirjastojen asema on perinteisesti todella vahva Suomessa. Olemmekin kirjastojen käytön ehdoton kärkimaa maailmassa. Etumatkamme pituuden voi todeta vaikkapa vertailulla Ruotsiin.
– Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia koska ne eivät ole samalta vuodelta, mutta ruotsalaiset lainasivat kirjastosta keskimäärin 7,6 kirjaa vuonna 2008. Suomessa luku oli 16,8 kirjaa vuonna 2014, Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno kertoo.
Olettaa sopii, että Suomen vertailuluku vuodelta 2008 oli vielä suurempi, sillä fyysisten kirjastokäyntien määrä on ollut meillä pienoisessa laskussa. Vielä vuonna 2005 kävimme kirjastossa 56,8 miljoonaa kertaa. Vuonna 2014 luku oli 50,3 miljoonaa. Lasku ei aivan suoraan tarkoita, että emme enää olisi yhtä innokkaita kirjaston käyttäjiä.
– E-kirjoja lainattiin 151 000 kertaa vuonna 2014. Määrä on vielä hyvin pieni, mutta se kasvaa. E-kirjan yksi hyvä puoli on se, että lainaa ei tarvitse palauttaa. Laina-aika vain raukeaa ja asia on sillä selvä, Maarno kehuu järjestelmää.
Toinen selitys on ikävämpi. Vaikka haluaisimme käydä kirjastossa, se ei ehkä onnistu kuten ennen. Vuonna 2005 Suomessa oli 939 kirjastoa. Vuonna 2014 niitä oli enää 790 kappaletta. Merkittävä lukumääräinen lasku näkyy väistämättä myös käyntimäärissä.
Erikoistumista omaa asiakasprofiilia kuunnellen
Kuten yleensä, hätä ei ole tämä näköinen. Suomen asemaa kirjaston käytön kärkimaana tuetaan kirjastojen palveluita kehittämällä. Suuri osa tätä työtä on kirjaston käyttäjäkunnan kuunteleminen ja toiveisiin vastaaminen. Tämän seurauksena kirjastot ovat hieman venyttäneet perinteistä tarjontaansa.
Eri kirjastoilla on erilainen tarjonta, mutta kirjastosta voi nyt lainata vaikka frisbeegolfvälineet, ompelukoneen, sähkökitaran, polkupyörän, pianon, lautapelejä, kävelysauvat tai vaikka porakoneen. Osaa esineistä voi käyttää vain kirjaston tiloissa. Kirjastot käyttävät keskimäärin yhden prosentin budjetistaan muuhun lainattavaan materiaaliin kuin kirjoihin tai erilaisiin äänitteisiin. Kirjastot itse päättävät, mitä tarjoavat.
– Asiakkaiden kuuntelu on tärkeimpiä asioita kirjastojen kehityksessä. Näissä esineissä korostuu se ajatus, että kirjasto on lähipalvelu ja palvelee lähiseudun asukkaita. Kirjastot voivat suoraan vastata oman alueensa tarpeeseen vaikka sillä ompelukoneella. Joltain muulta kirjastolta toivotaan taas jotain muuta. Lisäksi joillakin kirjastoilla on jokin erikoistumisala, kuten eräällä musiikkiin ja tietotekniikkaan painottuvalla kirjastolla, josta voi lainata instrumentteja. Samassa kirjastossa on myös äänitysstudio, jossa voi tehdä omia äänitteitään, Maarno kertoo.
Aivan uusi asia kirjastojen monipuolistuva tarjonta ei ole. Pääasiassa monipuolistuminen on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta esimerkiksi pianoa saattoi eräässä kirjastossa lainata jo 90-luvun puolella.
Monipuolistuva tarjonta pyrkii paitsi vastaamaan juuri kyseisen kirjaston asiakasprofiilin tarpeisiin, myös houkuttelemaan kirjastoon niitä hmisiä, joilla ei ehkä muuten tulisi kirjastoon asiaa. Porakonetta lainaamaan saapuva mieshenkilö saattaa samalla käynnillä huomata, että uutuuksien hyllyssä komeilee oman suosikkidekkaristin uusin työ, aivan ilmaiseksi lainattavissa.
– Ilman muuta. Tällaisia sisäänheittotuotteita on muitakin, esimerkiksi kirjastojen tarjoamat e-lehdet. Niiden lisääminen valikoimaan toi kirjastojen käyttäjäkuntaan paljon miehiä.
Monipuolistuva tarjonta ei aina edellytä kirjastolta asiantuntemuksen lisäämistä. Vaikka kirjastosta saa frisbeegolfsetin, peliopetusta sieltä ei välttämättä saa.
– Idea on, että kirjasto tarjoaa mahdollisuuden ja asiakas osaa itse käyttää esineitä.
Kirjasto ei katoa nettiin
Vaikka nettipalvelu kasvaa, Maarno ei usko kokoelmien sähköistyvän siinä määrin että kirjastot siirtyisivät kokonaan nettiin. Kuten todettu, kirjaston tiloja tarvitaan paljon muuhunkin kuin kirjojen säilyttämiseen. E-kirjojen ja -lehtien voittokulku on muutenkin kyseenalaista. Ensinnäkin Suomen verottaja rankaisee e-kirjan ostajaa 24 prosentin arvonlisäverolla, koska jostain syystä e-kirja verotetaan palveluna, ei kirjana joka se on. Lisäksi esimerkit maailmalta antavat uskoa perinteisen kirjan säilymiseen.
– Yhdysvalloissa e-kirjojen osuuden kasvu pysähtyi 20 prosenttiin ja on pysynyt siinä. Perinteisen kirjan katoamisesta on hyvin aikaista puhua, Maarno näkee.
TEEMATUOTANTO
