Tehotuotantoon nojaava talous ei ole pidemmän päälle kestävää, sillä se kuormittaa luontoa ja viljelijää. Nyt palataan alkuperäiskansojen viisauksiin, jotka ovat länsimaissa pitkälti unohdettu, mutta ovat tekemässä paluuta permakulttuurin muodossa. Toimintatapoja voi soveltaa vaikkapa kesämökin pihamaalla.
Halla Savisaari kuikuilee kurpitsan lehtiä, joiden taustalla siintää Mastosjärvi. Savisaaren suvun kesämökin takana on mikroilmasto, jossa on suotuisa kasvualusta oranssille köynnöskasville.
– Tuossa notkossa isoäitini ja tätini viljelivät vuosikymmeniä. Se on paikka johon halla laskeutuu, jonka vuoksi minun avomaankurkkuni ja kurpitsani aina paleltuivat siellä. En aluksi ymmärtänyt mistä tämä voisi johtua.
– Isoäitini kyllä ymmärsi mitä tuossa notkossa kasvattaa. Se oli kuitenkin hänelle ilmiselvää perimätietoa, josta ei tarvinnut puhua ääneen.
Rakennusrestauroija ja rakennusarkkitehdiksi opiskeleva Savisaari innostui viljelystä ja luonnosta 15 vuotta sitten. Sittemmin hänen elämäänsä rantautui permakulttuuri – suunnittelufilosofia ja menetelmä joka mullisti Ylöjärvellä kasvaneen Savisaaren tavan ajatella ja tehdä.
– Tutustuin permakulttuurin hyvän ystäväni ansiosta, jonka kautta innostuin opiskelemaan aiheesta.
– Permakulttuurin periaatteet ovat työtapoja joita on noudatettu Suomen maaseudulla vuosikymmeniä sitten. Nämä tavat tehdä kuitenkin unohdettiin hetkeksi ja nyt periaatteet on keksitty uudelleen ja tuotteistettu permakulttuuri-liikkeeksi, Savisaari kertoo.
Luonnon ehdoilla
ilmastossa.
Permakulttuurissa pyritään luomaan ekologisia ja kestäviä tapoja tuottaa ruokaa, sekä rakentaa ympäristöjä. Viljely permakulttuurissa tapahtuu siten, että kasvien kasvualustat valitaan niille sopivan paikan eikä ihmisen mieltymyksen mukaan.
– Pyrin viljelemään ja hoitamaan pihaa yhä enemmän permakulttuurilähtöisesti, mutta prosessi tuntuu olevan vielä aika alussa. Nyt opettelen istumaan kasvimaan laidalla ja havainnoimaan, miten siihen olisi hyvä viljellä.
– Olen ottanut permakulttuurista oppia siitä mitkä kasvit pärjäävät keskenään ja tutkinut missä on hyviä mikroilmastoja. Yritän noudattaa myös reunojen filosofiaa, jonka mukaan viljelymaan reunoilla kasvaa suurin monimuotoisuus.
Permakulttuurissa ominaista on myös se, että eri kasvilajeja viljellään sekaisin, siten että ne hyödyttävät toisiaan.
– Pihamaallamme on siellä täällä pieniä kasvimaita, Savisaari kuvailee.
– Kasvatan nykyisin perinnekasveja, jotta kesäpaikkamme piha muuttuisi
monimuotoisemmaksi. Tällä hetkellä viljelen perunaa ja härkäpapua samassa, jotka antavat toisilleen tarpeellisia ainesosia.
Savisaari kuvailee permakulttuurin olevan erinomainen menetelmä laiskalle viljelijälle. Kun suunnittelee tarpeeksi hyvin säästyy ylimääräiseltä työltä ja saa mahdollisimman suuren sadon. Helteessä ei tarvitse kitkeä rikkaruohoja, kun on saanut aikaan sellaisen tilanteen, että ne eivät pärjää hyötykasveille.
– Jos haluaa esimerkiksi kasvattaa korkealle kasvavaa kasvia, mutta maan pinnalle pääsee valoa, voi pohjalle kasvattaa vaikka ahomansikkaa syrjäyttämään rikkaruohot.
– Olen myös kitkemisen lisäksi permakulttuurin myötä lakannut kääntämästä maata ja opetellut kasvattamaan jo valmiin maan päälle. Tämä pitää maaperän hyvänä.
Viljelyssä olennaista on myös kasvukierto, eli se ettei kasvata samassa paikassa monta vuotta peräkkäin. Näin välttyy kasvien sairauksilta, Savisaari sanoo.
Permakulttuuri ei ole vain puutarhan tongintaa
Nykyisin Turussa asusteleva Savisaari viettää kesäviikonloput Ylöjärvellä. Modernin elämän tahti tuo omat haasteensa permakulttuurista ja viljelystä kiinnostuneelle.
Savisaari unelmoikin muutosta pysyvästi suvun kesäpaikalle, jossa hän pystyisi keskittymään yhä enemmän viljelyyn ja omavaraisuuteen.
– Nykyisessä yhteiskunnassamme on vaikea laittaa aikaa viljelyyn ja saada sen kautta hyvinvointia.
– Työt ja muut arjen kiireet vievät mukanaan, joten en pysty jättäytymään kesäksi mökille.
Tässä ajassa on vaikea pysähtyä, joka olisi tärkeää permakulttuurin kannalta.
Permakulttuuria voi kuitenkin toteuttaa muuallakin kuin viljelyssä.
– Permakulttuurin periaatteita voi soveltaa myös työyhteisössä ja perhe-elämässä. Kuten kasveilla niin myös ihmisillä on omat heikkoudet ja vahvuudet, jotka kuitenkin rakentavat kaikki kokonaisuuden.
– Kestävät kasvit voidaan sijoittaa heikompiin olosuhteisiin, kun taas herkimmille on etsittävä niille otollinen ympäristö. Tätä ajattelumallia voisi soveltaa mielestäni vaikkapa työpaikalla.
Permakulttuuri ei ole mielestäni lopultakaan mitään muuta kuin maalaisjärkeä.
