Eeva Kota-aho antoi luontolahjan satavuotiaalle Suomelle. Hän teki kurulaisesta metsästään yksityistä luonnonsuojelualuetta noin 57 hehtaarin alalta.
Eeva Kota-aho asui nuoruudessaan Pohjois-Kurussa, Riuttaskylässä äitinsä kotitalossa Torkolla.
Eläkkeelle jäätyään nykyisin Vantaalla asuva nainen alkoi miettiä Kurussa sijaitsevien metsiensä kohtaloa. Olisiko niistä enemmän iloa jälkipolville muuna kuin talousmetsänä?
Kota-aho päätti että olisi ja otti yhteyttä monimuotoista metsää suojelevaan Metso-ohjelmaan.
Lopputulos oli se, että Eeva Kota-ahon metsästä vajaat 57 hehtaaria on nyt yksityistä luonnonsuojelualuetta, jonka omistaja hän on edelleen.
Nimeksi Vilhelmiinan metsä
Osa näistä 57 hehtaarista on suojeltu Metso-ohjelman kautta korvausta vastaan. Toisen osan Eeva Kota-aho perusti luonnonsuojelualueeksi korvauksetta Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle -juhlavuosikampanjan kautta.
Ainoastaan viime vuonna voimassa olleen luontolahjan ideana oli se, että valtio suojeli vastavuoroisesti saman verran metsää kuin yksityinen metsänomistajakin.
– Olen ollut tähän niin tyytyväinen. Tyytyväisempi ei voisi olla.
Kota-ahon uuden luonnonsuojelualueen nimeksi tuli Vilhelmiinan metsä Kota-ahon Vilhelmiina-isomummon mukaan. Myös Kota-ahon Kyllikki-äidin toinen nimi on Vilhelmiina.
Metsä on tärkeää
Metsät ovat Eeva Kota-aholle tärkeitä.
Hän on miehensä kanssa lintuharrastaja ja tottunut samoilemaan luonnossa. Lapsena hän myös hiihti ahkerasti sisarustensa kanssa Torkon metsissä.
– Riuttaskylä on sellaista aluetta, että tänne sataa paljon lunta, joka pysyy maassa pitkään.
Torkon metsät on nykyisin jaettu sisarusten kesken. Eeva Kota-aholle jäi myös vähän metsää, joka ei ole luonnonsuojelukäytössä.
Linnut saavat pitää pesäpuunsa
Eeva Kota-aho pitää tärkeänä sitä, että Suomessa on monenlaisia metsiä. Luonnonsuojelualueita, ikimetsää ja talousmetsää.
– Kannustan muitakin perustamaan mailleen luonnonsuojelualueita, vaikka pienempiäkin. Niiden arvoa ei voi mitata.
Jos metsää avohakataan, olisi hyvä, että avohakattujen metsien väliin jäisi kaistaleita vanhempaa metsää eläimille ja linnuille elää ja liikkua paikasta toiseen.
– Toivon, että myös jatkuva kasvatus saa enemmän kannatusta tulevaisuudessa.
Suota, kivikkoa, tervaskantoja
Kota-aho suojellun Vilhelmiinan metsän vieressä on valtion hakattua metsää. Vilhelmiinan metsä on niin ikään kahden kansallispuiston eli Seitsemisen ja Helvetinjärven välimaastossa.
Vilhelmiinan metsä koostuu eri-ikäisistä alueista. Vanhin alue on 90-vuotiasta metsää, nuorin 35-vuotiasta.
Alueella on myös suota, kallioista kivikkoa, vanhoja tervaskantoja ja mänty- ja kuusimetsää.
Kota-aho halusi suojella metsää ennen kaikkea eläimille, jotta olisi paikka, jossa lintujen ei tarvitse kohdata sitä karua tosiasiaa, että ”pesäpuuni on viety”
Ihmisille hän haluaisi säästää ennen kaikkea polut, jotka häviävät avohakkuissa.
Eeva Kota-aho teki siskonsa kanssa kyläkirjan Riuttaskylän taloista ja suvuista
Eeva Kota-ahon äiti Kyllikki Kota-aho kertoi lapsilleen usein tarinoita kylältä ja suvustaan, ja kenties siitä johtuen Eeva Kota-ahon Ulla-siskosta tuli sukututkija.
Eeva Kota-aho taas kiinnostui vanhoista valokuvista ja kuvaamisesta.
Heidän yhdessä entisten ja nykyisten riuttaslaisten kanssa tekemänsä 400-sivuinen teos ”Puntasjärven seudulta Suutarilankoskelle” ilmestyi muutama vuosi sitten, ja sen korjattu versio vuonna 2015.
Eeva Kota-aho hoiti kuvat ja taiton – osti ja opetteli jälkimmäistä varten InDesign-taitto-ohjelman. Ulla Kota-aho vastasi puolestaan tekstistä.
Muun muassa sukuja, taloja, elinkeinoja, vanhoja luokkakuvia ja muita kuvia sisältävällä kirjalla oli suuri menestys kyläläisten keskuudessa. Uusinta painosta on vielä jäljellä. Kota-ahot saivat myös paljon kuvia käyttöönsä kyläläisiltä.
Kirja keskittyy noin 1750–1940-lukujen väliseen aikaan.
Kirja myös metsästä
Kyläkirjan jälkeen Eeva Kota-aho innostui tekemään myös toista kirjaa, mutta tällä kertaa ”vain” 120-sivuista, valokuvapainotteista valokuvakirjaa Torkon talon metsistä.
Alati muuttuvia metsiä voi tallentaa myös tässä muodossa, ymmärsi Kota-aho.
Oman suvun käyttöön tehty kirja sisältää kuvia metsän monista aarteista: lähteistä, pihkakuusesta, tervashaudoista, muhkuramännystä ja muista erikoisuuksista.
