Frans Emil Sillanpää vietti kosteaa elämää. Myös Sillanpää-oopperan solistit ja kuorolaiset saivat viime lauantaisessa ensi-illassa märkää niskaansa. Toisen esityskauden alku sai todellisen kasteensa heinäkuisessa rankkasateessa. Huonosta säästä huolimatta esiintyjät veivät oopperan alusta loppuun ylväästi läpi. Katsojana suorastaan ajatteli synkkien pilvien ja vuolaan vedentulon täydentävän esitystä. Sillanpää-ooppera on väkevä katsaus ainoan Nobel-kirjailijamme ja 100-vuotiaan Suomen elämään.
Vuosi sitten heinäkuussa Seppo Pohjolan säveltämä ja Panu Rajalan kirjoittama Sillanpää-ooppera sai kantaesityksensä Hämeenkyrön Myllykolun kesäteatterissa.
Viime suvena kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä, ja Myllykolusta lähti esitys esitykseltä tyytyväinen yleisö. Pohjolan sävelmät ja Rajalan libretto koskettivat katsojia ja kuulijoita.
Marco Bjurströmin ohjaama ooppera oli hyvin valmis kokonaisuus jo viime kesänä. Tämän kauden ensi-illassa esiintyjät todistivat olevansa alusta lähtien täydessä iskussa. Solistit hoitivat osansa kuin vettä vain. Keskeisessä roolissa oleva kuoro petrasi entuudestaan. Kokonaisuus on taiturimainen.
Lauantai-iltaista esitystä katsellessa mieleeni kirkastui ajatus siitä, miten oivaltavia lahjakkaat lavastajat ja puvustajat voivatkaan olla. Taiteilija Osmo Rauhalan toteutukset harmaissa puurakenteissa, punaisissa ja valkoisissa neliöissä ja shakkilaudassa ovat suorastaan neronleimauksia kuvatessaan Sillanpään elämää ja suomalaisen yhteiskunnan varttumista.
Kuorolaisten panos on poikkeuksellisen vahva. Kuoro laulaa ehyesti ja määrätietoisesti. Ohjaaja liikuttaa kuoroa taitavasti niin katsomossa kuin näyttämöllä. Kuoron suuruus on yksi sen voimatekijöistä. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen vaatetuslinjalaisten valmistamat kuorolaisten puvut ovat paljonpuhuvia. Ne kuvittavat esityksen tunnetiloja.
Seppo Pohjolan musiikki koskettaa. Se, että musiikki on nauhoitettu, ei tule esille missään tilanteessa. Katsoja vain miettii, minne iso orkesteri on piilotettu.
Panu Rajala on muuttanut librettoa
Kirjailija Panu Rajala on muuttanut alkuperäistää librettoaan. Hän on tehnyt merkittävän uudistuksen Töllinmäki-kohtaukseen. Siinä oli alun perin esillä Aleksis Kivi Seitsemine veljeksineen.
Valmista oopperaa monta kertaa katsellut Rajala koki, ettei Aleksis Kiven näin vahva nostaminen libretossa istu kokonaisuuteen. Hän päätti poistaa osuuden, jossa nuori ja vanha Sillanpää lukevat Seitsemää veljestä.
Rajalan tekemä korjaus on perusteltu. Nyt ooppera ammentaa selkeämmin päähenkilöstään Sillanpäästä.
Mahtava miehitys rooleissa
Jo viime kesänä yleisö kiitteli miehitystä, joka oli pestattu Sillanpää-oopperan toteuttajaksi.
Rooleissa ovat Sillanpään sielunmaiseman omaksuneet osaajat.
Oopperassa on silmiinpistävän iso osa Sillanpään Siikri-puolisolla. Sopraano Helena Juntunen laulaa puolison ja äidin vahvalla otteella. Hän tekee erityistä kunniaa Siikrille, vahvalle naiselle Nobel-kirjailijan takana.
”Sinä Siikri et koskaan tehnyt minulle pahaa. Paitsi silloin, kun sinä kuolit. Ja silloin kuolin minäkin”, Sillanpää laulaa.
Näissä sanoissa on kaikki. Niissä on myös tarpeellinen muistutus aikamme ihmisille, jotka janoavat rakkautta.
Nimirooleissa ovat Waltteri Torikka ja Sauli Tiilikainen. Molemmat baritonit antavat äänensä kirjailijalle, jolla on vankkumaton asema suomalaisuuden kuvaajana.
Myös Päivi Nisula ansaitsee voimakkaat aplodit. Hän on tormakka nainen, Sillanpään Miina-äiti ja hoitaja Kammion sairaalassa.
”Kun oikein saan tarpeeksi tämän maailman humpuukista, lähden sanan suun lausumatta Myllykoluun”, Frans Emil Sillanpää virkkoi.
Lähde sinäkin!
