Fiksaajien toinen sukupolvi

Lapsesi suusta tullut lause, josta olet erityisen ylpeä? Minulla se on ”äiti, onko meillä nippusiteitä?”. Kysymys oli sikäli tyhmä, että totta kai meillä on nippusiteitä, koska äiti korjaa kaiken nippusiteillä. Mutta se, että 10-vuotias näkee jossain nippusiteellä korjattavan kohteen ja haluaa korjata sen, on mielestäni nättiä.
Toinen, mistä olen kovasti ylpeä, on se, että lapseni pelasti juuri ala-asteen viimeisen kevätjuhlansa korjaamalla juhlakenkänsä ilmastointiteipillä noin viisi minuuttia ennen juhlan alkua. Ei edes hätääntynyttä soittoa äidille, vaan teippirulla käteen ja homma haltuun.
Serkkuni lapsi oli kiteyttänyt äitinsä olevaisuuden lauseeseen ”äiti fiksaa kaiken”. Sukuvika, samaan pyrin itsekin. En tiedä onko arjessa montaakaan esinerikkoa, jota ilmastointiteippi ja nippusiteet eivät pysty korjaamaan. Lopputulos on poikkeuksetta ruma, mutta usein toimiva. Lopputulos on poikkeuksetta myös tarkoitettu vain väliaikaiseksi ratkaisuksi, mutta jostain syystä näen nippusiteitä päivittäin kaikkialla ympärilläni.
Lopputuloksella ei lopulta ole edes juurikaan väliä. Tilanne joko pelastuu tai sitten se ei pelastu. Tulee huomaamaton tai ruma fiksaus, joka kestää käytössä joko tunnin tai kaksi päivää. Minusta hienointa on se, että lapset ovat omaksuneet nippusiteiden monikäyttöisyyden lisäksi tekeväisen asenteen. Jos se on rikki, korjataan se. Yritetään ainakin.
Yksi ihmisryhmä, jota minun on vaikea kestää, on se, joka heti jonkun ongelman ilmaannuttua nostaa kädet pystyyn ja alkaa valittaa. ”Olisi pitänyt arvata, että tässä käy näin. Mulle käy aina näin. Tää on nyt pilalla.”
Kaikki on aina tosi pilalla tosi nopeasti. Tarve saada myötätuntoa on suurempi kuin tarve ratkaista ongelma.
Pidän huomattavasti enemmän siitä näkökulmasta, että katsotaan ensin, onko tilanteelle mitään tehtävissä. En nyt tarkoita pelkästään nippusiteitä ja ilmastointiteippiä, vaikka useimmat ongelmat toki niillä korjautuvatkin. Teippaa, ruuvaa, improvisoi. Jos et osaa, kilauta kaverille. Kaikki on pilalla vasta sitten, kun lakkaat yrittämästä.
P.s. Jäätelötikusta saa oivallisen lastan venähtäneeseen sormeen. Jos ei ole jäätelösesonki, niin sopivan kokoinen kynsiviila ajaa saman asian. Kiinnitetään sormeen… ette ikinä arvaa millä?