Tuon tuosta lenkillä osuu silmään ikävä näky. Roska. Ja tuolla, roska. Ja tuollakin, roska!
Eikä tämä ole toistuvaa vain kaupunkitilassa asfaltin pielessä vaan myös metsäisillä lenkkipoluilla ja jopa metsässä.
Eikä homma jää vain karkkikääreisiin tai tupakka-askeihin. Isompaakin kamaa heivataan ympäristöön. Kerran lenkillä poikkesin metsän puolelle, ja kohta vastaan tuli suht jämerä metallijalkainen muovituoli. Tuoli! Metsässä! Mitä halvattua!
Ja pahempaakin on nähty. On se nyt kumma.
Yritän ymmärtää. Ehkä roskien heittoon on inhimillisiä syitä.
Lapsi ei välttämättä ymmärrä roskan viskaamisen haittoja. Nuorella voi olla tarve kapinoida, rikkoa hiukan sääntöjä, kokeilla jotain kiellettyä. Jokainen tekee virheitä joskus, aikuinenkin, joka ehkä ajattelemattomuuttaan ja jotenkin huomaamattaan neppaa roskan hyppysistään.
Mutta äh. Ei tämän pitäisi mennä näin. Ei ainakaan alituiseen.
Siinä kuin opetamme lapsia, että tien yli saa mennä vasta, kun on katsonut huolella molempiin suuntiin, voisimme opettaa, että roska heitetään aina roskiin. Juurrutetaan tapa automaatioksi.
Automaatiosta voisi aikuinen myös muistuttaa itseään. Siinä kuin huoneesta lähtiessä käsi menee vaistomaisesti valonkatkaisijalle, roskaa kantavan käden voisi totuttaa puristamaan roskaa näpeissä niin kauan, kunnes roskis tulee vastaan.
Ja se kapinoiva nuori. Pähkinä purtavaksi, myönnän. Nalkutus ei auta. Vakava valistuskaan tuskin. Penni sille, joka keksii purevan keinon valaa roskaamisvastaisuutta tähänkin sieluun, jonka elämänvaiheeseen pieni kapina toki luontaisesti voi kuulua. Jotkut roskaduudsonit kehiin, ehkä? Rennosti ja reteästi näyttämään, että roskaaminen on dorkaa. Mutta sen pitäisi olla aitoa ja uskottavaa touhua, ei teennäistä vääntöä.
Koetetaan edes tajuta, jooko.
Jos karkkipussin jaksaa kantaa puistonpenkille täytenä, jaksaa sen myös kantaa tyhjänä pois. Sitä paitsi usein lähin roskis on siinä 50 metrin päässä…
Yksi roska tienpielessä voi tuntua tipalta meressä, mutta jos kaikki tai edes monet ajattelevat niin, kohta meillä on vellova roskameri. Tai jos ei ihan vellovaa merta, ainakin roskien aaltoja tai pärskeitä siellä sun täällä.
Haluaisitko sinä roskaa ja rojua pihaasi? Niinpä. Ei siis viskota sitä myöskään kaduille, turuille, toreille tai luontoon.
