Luonto siivittää polkujuoksijaa

16.06.2018 17:00

Trendilajiksi noussut polkujuoksu yhdistää liikunnan ja luontoelämyksen. Aamukasteisessa metsässä linnunlaulu rytmittää askeleita ja juoksemisen flow syntyy kuin itsestään.
Jari Palo (vas.), Juha Tuomola ja Piia Meriläinen-Honkala tietävät, että polkujuoksu on paljon vaativampaa – ja antoisampaa kuin rata- tai maantiejuoksu.

Suomalaiset ovat aina lenkkeilleet mielellään metsässä, mutta nyt se on jopa trendikästä. Olennainen osa nykyaikaista polkujuoksuharrastusta ovat tapahtumat, joissa juostaan yhdessä isolla porukalla, tavataan muita harrastajia ja nautitaan yhdessäolosta. Tänä kesänä juostaan muun muassa neljässäkymmenessä Suomen kansallispuistossa Ylen ja Metsähallituksen yhteisellä Mennään metsään -teemalla.
Polkujuoksutapahtumien suosio on parissa vuodessa räjähtänyt käsiin. Suosituimpiin tapahtumiin kuten Kolilla juostavaan Vaarojen maratoniin on niin paljon tunkua, että kaikki halukkaat eivät edes mahdu mukaan.
– Meillä ei ole vielä ollut sellaista ongelmaa, mutta osallistujamäärät ovat Teivo Trail -sarjassakin koko ajan nousseet, kestävyysjuoksuseura Teivo Stayersin aktiivit Piia Meriläinen-Honkala, Jari Palo ja Juha Tuomola kertovat.

Elämysliikuntaa

Lajin suosiolle voi luetella lukemattomia syitä. Suurin niistä on luonto, joka tarjoaa pehmeän polun jalan alle, vaihtelevan maaston, joka päivä muuttuvia maisemia, tuoksuja ja ääniä.
– Metsässä juoksemista ei voi verratakaan maantiejuoksuun. Se fiilis, kun juoksee aamukasteisessa metsässä, kuuntelee lintujen laulua ja nauttii maisemista, on sanoinkuvaamaton, Jari Palo ylistää.
– Tämä on sellaista elämysjuoksua, Juha Tuomola tiivistää luontokokemukset.
– Metsässä juokseminen ei ole samalla tavalla suorittamista kuin maantiellä tai radalla juokseminen, Piia Meriläinen-Honkala sanoo.
Rankkaa mäkien juokseminen toki on, mutta ponnistelun arvoista. Piia Meriläinen-Honkala kertoo, ettei mistään muusta treenistä tule niin euforinen olo kuin tiukan keskittyneestä polkujuoksulenkistä.
Jos siitepölyallergia ei vaivaa, polkulenkin jälkeen olo on myös selkeästi raikkaampi kuin maantietreeniltä tullessa. Happi kulkee keuhkoihin ihan eri tavalla, kun sen mukana ei ole pakokaasua ja maantiepölyä.
– Juostessa hengittää raskaasti, joten suuhun ja nenään kertyy maantiellä välillä paljonkin pölyä, Juha Tuomola toteaa.

Tilaa alitajunnalle

Harrastajat lupaavat, että metsässä myös mieli lepää ja palautuu paremmin kuin maantiellä tai radalla juostessa. Jopa ongelmat ratkeavat: kun keskittyy toisaalta jalkoihinsa ja toisaalta nauttimaan ympäröivästä luonnosta maisemineen, äänineen ja tuoksuineen, alitajunta saa aikaa työstää asioita paineettomasti ja rauhassa.
– Prosessi on käynnissä koko ajan, vaikka tietoinen mieli katsoo, mihin astuu ja ympärilleen, Jari Palo kuvaa tilannetta.
– Juokseminen on vähän kuin meditaatiota, siinä arkihuolet unohtuvat. Moni vaativampi työongelma on ratkennut kuin itsestään lenkillä, Piia Meriläinen-Honkala vakuuttaa.
– Parasta juoksemisessa on juuri se, että se on niin yksinkertaista. Siinä ehtii funtsia monenlaista, Juha Tuomola jatkaa.

Tossu kuin tossu käy polulle. Joustavalla alustalla kengältä ei vaadita paljon.

Kukaan ei näe

Metsässä juoksemiseen ovat viime vuosina hurahtaneet sellaisetkin urheilijat, jotka seuraavat enemmän sykemittarin lukemia kuin ympäröivän luonnon tapahtumia. Polkujuoksu vaihtelevassa maastossa on nimittäin tehokasta intervalliliikuntaa, joka nostaa kuntoa nopeammin kuin tasaisella maalla puurtaminen. Epätasainen alusta haastaa jalan pienetkin lihakset ja tasapainon sekä vahvistaa nivelsiteitä.
– Välillä juostaan jyrkkää mäkeä ylös, välillä kävellään. Koko ajan otetaan pitkää ja lyhyttä askelta, kiivetään ja laskeudutaan. Lopputuloksena on luonnollinen voimatreeni, polkujuoksun harrastajat kuvaavat lajia.
Toisessa ääripäässä ovat kuntoilun aloittajat, joille polkujuoksu on ihanteellinen tapa aloittaa kunnon kohottaminen. Varusteiksi riittävät mitkä tahansa tossut, kuntoilla voi silloin, kun ehtii ja huvittaa, ja jos oma hölkkäävä olemus nolostuttaa, metsässä sitä ei arvostele kukaan. Polkujuoksutapahtumiin voi lähteä sitten, kun kokee olevansa valmis juoksemaan yhdessä muiden kanssa.

Teivo Trail -polkujuoksutapahtumassa juostaan Soppeenharjun maisemissa ja tavataan muita lajin harrastajia.

Polku vaimentaa

Toisin kuin monen muun trendiharrastuksen polkujuoksun voi aloittaa ilman erityisiä varusteita ja melkein missä tahansa lenkkarin rähjissä, sillä metsäpolulla askellusta ei tarvitse vaimentaa: polku itsessään joustaa jalan alla.
Kun lajiin hurahtaa enemmän, voi toki hankkia oikeat polkujuoksukengät.
– Tykkään ohutpohjaisista maastojuoksukengistä, joilla tuntuma alustaan on tosi hyvä, Piia Meriläinen-Honkala kertoo.
– Myös suojalasit on hyvä olla, etteivät oksat tule kapeimmilla poluilla silmille. Muuten riittää kelin mukainen varustus — säällä kuin säällä voi juosta, Jari Palo vakuuttaa
– Sanotaan, että juoksijan ura on ehtoopuolella siinä vaiheessa, kun hän katsoo ikkunasta säätä ja päättää sen mukaan, lähteäkö lenkille vai ei, Juha Tuomola kertoo.
Harrastajat neuvovat, että oli keli mikä hyvänsä, sen verran pitää olla päällä, että lähtiessä on vähän vilu, mutta liikkeelle päästyä tulee nopeasti lämmin.

Porukalla Soppeenharjulle

Teivo Trail juostaan Soppeenharjun kauniissa maisemissa ja hyvillä poluilla. Kuuden, kymmenen ja kahdenkymmenen kilometrin reiteillä on jyrkkiä nousuja, jotka nostavat kovakuntoisellekin hien pintaan. Kesän Teivo Trail -juoksut kirmataan 14. heinäkuuta, 18. elokuuta ja 22. syyskuuta.