Vahantalainen Jukka Peltonen löysi kaksipyöräiset parikymmentä vuotta sitten. Innostus mopoihin, skoottereihin ja moottoripyöriin lähti lopulta niin pahasti hanskasta, ettei miehen nykyinen kokoelma mahdu enää hänen kotitilansa pihatalleihin. Siksi kaksipyöräisiä onkin ripoteltuna hujan hajan: osa niistä on Ylöjärvellä ja osa Tampereella.
Kesätiistaisin Jukka Peltonen ottaa suunnakseen Tampereen Mustanlanden sataman, joka täyttyy silloin sadoista, toinen toistaan komeammista kaksipyöräisistä.
Peltosella ei ole kuitenkaan tapana huristella näihin veteraanimoottoripyöräilijöiden kokoontumisiin aina samalla vehkeellä, vaan hän saapuu jokaiseen tapaamiseen eri kulkuneuvolla.
Itse asiassa hän voisi ajella vuoden jokaisena tiistaina eri kaksipyöräisellä – niin monta mopoa, skootteria ja moottoripyörää hän omistaa.
– Kyllähän niitä on monta, mutta alle sata, Peltonen virnistää.
”Soita Jupelle”
61-vuotias vahantalainen kertoo, että kaksipyöräiset ovat himottaneet häntä aina. Parikymmentä vuotta sitten ne ottivat miehestä lopullisesti vallan, mikä on johtanut siihen, että mopoja löytyy nyt joka nurkasta.
Peltonen kuitenkin puolustelee keräysharrastustaan sillä, että hän oli joskus ostopäätösten suhteen melko lepsu.
– Aiemmin, kun joltakin tutulta kysyttiin, että tiedätkö kuka ostaisi moponi pois, niin hän vastasi, että soita Jupelle. Näin pyörät päätyivät lopulta haltuuni. Nyt meno on rauhoittunut.
Keräily on aiheuttanut sanomista kotona, joten Peltonen ei halua paljastaa kaksipyöräisten tarkkaa lukumäärää tai sitä, mikä on hänen uusin hankintansa.
Sanomista on tullut myös siitä, että mies on yrittänyt käännyttää vaimoaan mopoharrastajaksi.
– Ostin häälahjaksi hienon Vespan, mutta hän ei tykännyt. Nyt äitienpäivänä ostin vielä viimeisen päälle Vespa-kypärän ja -laukun, hän virnistää.
Ilo silmälle
Vespojen lisäksi Peltosen talleista löytyy vanhoja klassikkomopoja Pappa-Tuntureista Solifereihin, Bauereihin ja Jawoihin. Hän niin kerää kuin kunnostaa kaksipyöräisiä, mutta toimii myös moottoripyörien museotarkastajana. Peltosen omista kaksipyöräisistä on museotarkastettu kymmenkunta.
Omasta kokoelmastaan mies nimeää suosikikseen vuosimallia 1964 olevan Soliferin, joka on maalattu Suomi 100 -värein. Mopo on kuulemma ilo silmälle ja samalla mukava ajettava.
– Tämä on voittanut Suomessa teollisen muotoilun palkinnon, eli mopo on hyvin tehty, hän toteaa.
Löytyy tallista varsinaisia rumiluksiakin. Sellainen on esimerkiksi Erkkola-invapomo, jonka Peltonen osti työmatkaltaan Kuhmoisten vanhainkodista. Hän muistaa ajaneensa Erkkolalla kerran Vahannasta Ylöjärven keskustan postiin.
– Kyllä hävetti ajaa kolmea kymppiä. Kukaan ei kehdannut ohittaa, koska kyseessä oli invamopo.
Ei enää sakkoja
Syy Erkkolalla ajeluun oli siinä, että Peltonen oli menettänyt tuolloin ajokorttinsa ylinopeuden vuoksi.
Hän kertoo, että ylinopeussakkoja on tullut maksettua elämän aikana sellaisilla summilla, että mopoilla ajelu tuntuu rahapussinkin kannalta turvallisemmalta – mopoilla kun ei ole tarkoituksena ajaa kovaa.
– Tykkään mopoista paljon enemmän kuin moottoripyöristä. Pyrin ajamaan kaikilla menopeleilläni, jotta ne pysyvät kunnossa.
Pidempiä reissuja Peltonen ei kuitenkaan suosittele mopolla ajamaan – ainakaan kahdestaan.
Hän muistelee reissua Naantaliin, jonne hän ajoi Vespalla yhdessä vaimonsa kanssa.
– Se on yllättävän rankkaa kaksipäällä. Oli pysähdyttävä 20 kilometrin välein.
