Kaikkia eivät patikoiminen ja makkaranpaisto houkuta, mutta kansallispuistoon voi tutustua myös pyöräillen, meloen, hiljentyen tai vaikka matkalla hierontaan.
Seitseminen tarjoaa upeat puitteet monenlaiselle ulkona harrastamiselle. Jos ajatus kansallispuistossa patikoimisesta lähinnä haukotuttaa, kannattaa tutustua puiston sivuilta löytyvään yhteistyökumppanien luetteloon. Sieltä nimittäin löytyy erilaisia palveluita aina melonnasta ja maastopyöräilystä mindfulness- tai hemmotteluhetkiin.
– Erilaisia opastettuja aktiviteetteja ja välinevuokrausta on joka lähtöön. Yrittäjät löytyvät Seitsemisen verkkosivuilta, mutta meillekin voi toki soittaa: ohjaamme sitten kysyjän eteenpäin sopivalle palveluntuottajalle, Metsähallituksen asiakasneuvoja Leena Hiltunen sekä luontokeskuksen yrittäjä Merja Salmela kertovat.
Enemmän kilometrejä
Kovassa nosteessa oleva maastopyöräilyharrastus on saapunut kansallispuistonkin poluille. Seitsemisessä on noin 40 kilometriä pyöräilyyn sopivaa reittiä, joille on mahdollista vuokrata pyöriä ja opas. Jämi Sports -yrityksessä maastopyöräilyoppaana toimiva Juha Rantanen kannustaa kaikkia tutustumaan Seitsemisen puistoon joko jalan tai polkien.
– Pyörällä taittaa nopeammin kilometrejä eli pyörävaelluksella yksinkertaisesti ehtii nähdä enemmän. Mitään täysillä paahtamista maastopyöräily ei silti missään nimessä ole, ei varsinkaan kansallispuistossa, jossa on paljon muitakin kulkijoita. Koska pyörä on puistossa nopein kulkuneuvo, pyöräilijä väistää kaikkia, Rantanen korostaa.
Maastopyörävaelluksella pidetään runsaasti taukoja ja ihaillaan ympäröivää luontoa. Se onkin hyvä tapa tutustua maastopyöräilyyn: parin tunnin vaelluksella ehtii nähdä paljon ja päästä lajiin kiinni, mutta kokematonkin takapuoli kestää vielä koettelemuksen.
Niille, jotka eivät innostu vauhdikkaasta menosta, sopii vaikkapa Vihreä Sydän ry:n järjestämä Suo, soitto ja suklaasuukko -retki, jolla Seitsemiseen matkataan Suojärven Suklaatilan kautta. Puistoon tutustutaan esteettömiä polkuja pitkin ja perillä juodaan nokipannukahvit makkaran ja räiskäleiden kera.
Luontokokemuksen tuomaa hyvinvointia voi myös tehostaa hemmotteluhoidolla ja yhdistää kansallispuistossa patikoimiseen saunomista ja erilaisia hierontoja Hyvän Haltijan majatalon malliin.
Kaksi on jo ryhmä
Laajin kansallispuiston kävijöille suunnattu palveluiden valikoima löytyy erilaisille ryhmille, joten edullisinta on koota kaveriporukka, jolle varaa vaikka maastopyörät, melontaoppaan tai toiminnallisia aktiviteetteja taukopaikalle.
Aina ryhmän ei tarvitse olla kovin iso: esimerkiksi opastetun maastopyöräretken minimi on neljä pyöräilijää, ja Seikkailusyke Oy:n Seppo Mäkinen kertoo, että pienin vaellusporukka on ollut yksi pariskunta.
– Jos kaipaa vaellus- tai melontaopastusta tai vaikka suunnistusharjoittelua, aina kannattaa kysyä ja kertoa, millaista palvelua toivoo. Retket räätälöidään osallistujien toiveiden mukaan, Mäkinen lupaa.
Jos ei tarvitse opaspalveluita vaan vuokraa vain välineitä, kanootin, maastopyörän, SUP-laudan tai talvella vaikka lumikengät, kustannukset ovat kohtuulliset. Vuokravälineitä ei kuitenkaan välttämättä ole paikan päällä, vaan ne pitää yleensä noutaa yrityksestä. Sovi siis vuokraamisesta hyvissä ajoin ennen retkeä jonkun välineitä vuokraavan yrityksen kanssa.
Lapsikin pärjää polulla
Yksinkertaisinta – ja edullisinta – on tietysti lähteä kävelemään tai juoksemaan polkuja ja pitkospuita omin nokkineen tai pakata teltta mukaan ja jäädä jollekin nuotiopaikalle yöksi. Seitsemisen selkeästi viitoitetuille poluille ja hyville nuotio- ja telttapaikoille voi lähteä retkeilemään, vaikkei olisi kauheasti kokemustakaan.
– Opaskeskuksesta saa kartan lainaksi tai sen voi ladata puhelimeensa. Polkujen risteyksissä on hyvät opasteet, ja lisää opastusta saa luontokeskuksesta tai Koveron tilalta. Ei tarvitse osata suunnistaa, siellä pärjää kyllä, Kurun Samoilijat ry:n puuhanainen Helvi Oikarainen rohkaisee.
– Suomalaiset osaavat edelleen kulkea metsässä, tehdä tulen nuotiopaikalla ja leiriytyä. Jos sopivaa opastettua retkeä ei löydy, kansallispuistoon uskaltaa kyllä lähteä ominkin päin, Vihreä Sydän -yhdistyksen sihteeri Tiina Rinne-Järvensivu kannustaa.
Kansallispuiston hoidetuilla poluilla metsässä kulkemisen perinnettä on helppo myös välittää jälkikasvulle. Metsähallituksen asiakasneuvoja Leena Hiltunen kertoo, että luontokeskukselta lähtevällä kahden kilometrin mittaisella Runokankaalla näkee paljon lapsiperheitä, joissa pienimmät vaeltavat kantorepussa. Saarisoljasen esteettömällä alueella pääsee liikkeelle lastenrattaidenkin kanssa.
– Hiukan isompien lasten kanssa voi lähteä eväsretkelle kuuden kilometrin mittaiselle Torpparin taipaleelle. Aikuiset usein aliarvioivat lapsen jaksamista. Jos ympäristö on mielenkiintoinen ja mieli hyvä, pienikin lapsi jaksaa kävellä vaikka kuinka pitkälle, Leena Hiltunen sanoo.
Torpparin taipaleella saa hyvän läpileikkauksen koko puistosta. Se kulkee vuorotellen metsässä, suolla, pitkospuilla ja kovilla kangasmailla sekä puiston sydämen eli vanhan aarnimetsän läpi. Loppupuolella reittiä on tulipaikka, jossa voi pysähtyä evästämään.
Tulipaikoilla on ritilät, joiden päällä voi Leena Hiltusen mukaan grillata jokseenkin mitä vain: makkaraa, tofusiivuja, folioon käärittyjä kasvisnyyttejä tai hedelmiä makeaksi jälkiruoaksi ja kahvin kanssa. Mukaan voi ottaa myös pienen kattilan ja valmiiksi pilkotut kasvikset, jolloin saa avotulella keitettyä tuoretta kasvikeittoa.
Eväät kulkevat repussa, mutta vettä ei tarvitse kantaa matkojen takaa. Seitsemisessä on vesipisteet Luontokeskuksella, Koverolla, Pitkäjärven kämpällä ja Kirkassoljasella.
Kommentointi on suljettu.