Festarialueelle virtaa ihmisiä tasaiseen tahtiin. Iloinen rupattelu on vallannut Räikänpuiston, jossa Pöheikön Pölläys -festivaalia vietetään jo 27. kerran.
Perjantai-ilta aloittaa kaksipäiväisen musiikkitapahtuman, jota pyörittää kulttuuri- ja musiikkijärjestö Rantajätkät ry.
– Rantajätkien porukka on todella hyvä, käytännössä kuin toinen perhe, järjestön puheenjohtaja Kaitsu Manninen kertoo ylpeänä talkoohengestä.
Pöheikön Pölläystä järjestettiin 2010-luvun alkuun saakka Rantajätkät ry:n toimitilojen takapihalla, jonka jälkeen se on löytänyt tiensä Räikänpuistoon.
– Meillä oli kämppä keskustassa, jonka takapihalle tuotiin kajarit käytännössä keskelle pöheikköä. Tarkoituksena oli soittaa vähän musaa, jonka jälkeen soitettiin vähän enemmän musaa isommalla määrällä bändejä.
– Tunnelma oli takapihalla aivan loistava. Olemme pyrkineet pitämään tunnelman
samanlaisena täällä Räikänpuistossakin, Manninen hymyilee.
Tapahtuma tavoittelee noin kahden ja puolen tuhannen kävijämäärää. Hyvinä aikoina tapahtuma on loppuunmyyty.
– Tänään Jari Sillanpään perässä on tullut paljon porukkaa. Myös huomenna esiintyvä Klamydia on myynyt ennakkoon tosi hyvin, Manninen arvioi.
Tapahtumatuottamiseen toivotaan tukea
Rantajätkille on vuosien saatossa kertynyt roima määrä kokemusta tapahtumien
järjestämisessä. Esimerkiksi 30 vuotta peräkkäin järjestetty Räikkärock oli pitkään kesän suurin ponnistus.
– Räikkärock päätettiin jättää tauolle, koska muita tapahtumia alkoi olla useita joka viikonlopulle ja tästä syystä yleisöä ei enää saatu tapahtumaan toivottua määrää.
– Tosin toistaiseksi viimeiseen Räikkärockiin saatiin paikalle mukavat noin 4 000 kävijää, Manninen muistelee.
Rantajätkille tapahtumat ovat tärkeä tulonlähde, jolla juoksevia kuluja pyritään kattamaan. Tapahtumien järjestämistä kuitenkin kalvaa aina pieni epävarmuus.
– Olisi mukava saada enemmän tukea Ylöjärven kaupungilta. Minun käsityksen mukaan esimerkiksi Nokialla kaupunki tulee vastaan, jos tapahtuma tuottaa tappiota, Manninen pohtii.
Pöheikössä pölläytetään vapaaehtoisvoimin
Rantajätkät ry:ssa kaikki toiminta perustuu vapaehtoisuuteen, jonka kautta myös tapahtumat järjestetään talkoohengessä.
– Päivä on ollut juoksemista. Aloitimme keskiviikkona festivaalien rakentamisen ja tänään on vielä hoidettu juoksevia asioita, järjestön jäsen ja juontaja Eija Suntinen kertoo.
Suntinen lähti mukaan rantajätkien toimintaan kymmenisen vuotta sitten.
Pöheikön Pölläyksen juontajana hän on toiminut nelisen vuotta. Aluksi juontajaa jännitti nousta yleisön eteen, mutta sittemmin jännittäminen on jäänyt
unholaan.
– Veikkaan jännittämisen johtuneen siitä, että yleisössä oli vain muutama ihminen ja liikaa tuttuja. Mitä enemmän yleisöä sen helpompi on mennä lavalle.
– Uskon, että ennen Sillanpään esiintymistä juontaminen on aika helppoa. Tunnelma on jo katossa ja minäkin saan huikeat aplodit.
Tapahtumaa myöhäistettiin kahdella viikolla, sillä monet bändit ovat toukokuussa vielä keikkatauolla, joka taas vaikeutti esiintyjien varaamista Pöheikön Pölläyksen lavalle.
Suntinen näkee muutoksen tuottaneen tulosta.
– Olimme kysyneet yleisöltä toiveita artisteille, jonka kautta Jari Sillanpää nousi esille ja muita kestosuosikkeja. Olemme todella onnellisia että saimme hänet. Jarihan on Suomen parhaita laulajia, Suntinen kertoo.
Sillanpää aloitti kesäkiertueen Ylöjärveltä
Pääteltta tuntuu pakkautuvan hyvää vauhtia yleisöstä vaikka keikkaan on vielä yli puolisen tuntia.
Teltan ulkopuolella istuvat kärsivällisesti ystävykset Piia Ounia ja Kirsi Nylander, jotka ovat saapuneet festivaaleille puhtaasti Jari Sillanpään perässä. Kummatkin ovat fanittaneet laulajaa jo vuosien ajan.
– Oli vuoden 1995 tangomarkkinat. Tiesin Jarin voittavan ja siitä asti olen nauttinut hänen musiikistaan. Hänellä on loistava lavakarisma, Nylander hehkuttaa.
– Minä taas löysin Sillanpään äitini kautta. Olen oppinut pitämään hänen musiikistaan ja nähnyt hänet livenä monesti. Hän vetää shownsa mielettömällä persoonalla.
Viimeisen kevään aikana Sillanpään yksityiselämän käänteet ovat olleet useasti esillä mediassa. Esiintyjän kasvot ovat painettu iltapäivälehtien kansiin myös tuona samaisena päivänä kuin Nylander ja Ounia istuvat odottamassa herraa saapuvaksi lavalle.
Ystävyksia uutisointi ja ihmisten kommentointi lähinnä ärsyttää.
– Se mitä hän tekee omassa yksityiselämässään on hänen oma asiansa. Lehdet ovat
mielestäni riepotelleet Sillanpäätä ihan liikaa.
– Tosifanit eivät hylkää, sillä musiikki on tärkeintä, Nylander ja Ounia kommentoivat.
Esiintymisteltassa tunnelma tiivistyy. Sillanpäätä hurrataan jo vartti ennen keikan alkamista.
Sä oot vain mun, mä oon vain sun ja sydän lyö bum bum bum, kaikuu yleisöstä varmasti Keijärven toiselle puolen.
ORNA BEN LULU
