Pidän kovasti kesästä, mutta en siihen liittyvästä säätämisestä.
Ikävä kyllä en ole kuitenkaan vielä keksinyt, kuinka pääsisin jälkimmäisestä eroon.
Kesäsäätäminen alkoi kohdallani kunnolla jo huhti–toukokuun vaihteessa, kun nykyisin Aasiassa asuva ystäväni kysyi, koska nähdään, pidetäänkö lomalla luokkakokous ja mennäänkö yhdessä risteilylle.
Tästä alkoi muutaman naisen vilkas Messenger-viestittely.
Pyysin (kuten joka kesä) vanhoja ystäviäni kylään, ja aloimme suunnitella myös muita kesäaktiviteettejä.
Kaikilla on mökkejä ja sukulaisia siellä täällä, lapsia, kaikenlaisia tapaamisia, syntymäpäivä-, rippi- ja muita juhlia. Ja kaikki tekeminen pitää sulloa tietysti suomalaisittain heinäkuulle.
Niinpä yli kuukautta myöhemmin, kesäkuun alussa, olemme saaneet sovittua vasta seuraavaa: Näemme meillä kotona, ehkä heinäkuun alussa. Kokoonpano on auki.
Menemme risteilylle, Tukholmaan tai Tallinnaan. Ehkä heinäkuun toisella viikolla. Kokoonpano on auki.
Siirrämme ehkä luokkakokouksen aikaa. Kokoonpano on auki.
Tällaista tämä on aina.
Samaan tapaan sujuu myös kesämökkisäätämisemme.
Miehen vanhemmilla on kesäpaikka rannikolla, siellä kaksi mökkiä ja niitä käyttämässä kolme perhettä.
Epäilen, ettei miehen äitikään pidä säätämisestä, sillä hän yrittää aina lyödä lukkoon mökkijuhannusjärjestelyt heti joulun jälkeen ja joulunvieton heti juhannuksen jälkeen.
Samalla sovimme (tai siis yritämme sopia) myös kesän privaatimmat mökkivuorot. Siihenkin kuuluu muutama puhelinsoitto, viime hetken viilaukset ja vakiomäärä säätöä.
Jotta asiat eivät olisi näin yksinkertaisia, myös vanhemmillani on mökki. Sen käytön säätämisestä vastaa lähinnä isäni: Koska menette mökille? Tuletteko mökille? Moneltako tulette?
En oikein tiedä, riippuu ilmoista, riippuu siitä, kuinka ehdimme, tulemme kun ehdimme, voi olla, ettemme ehdikään… Meillä on liikaa tekemistä!
Juu, kiirettä pitää, kun on kaiken lisäksi jatkuvaa ruohonleikkuuta kaipaava piha ja muun muassa pakolliset lähisuvun kesäjuhlat – ihana tapahtuma, jolle on aina yhtä vaikea löytää kaikille sopiva ajankohta.
Ja jottei homma menisi liian helpoksi, kesän päättävät kolmen lapsen syntymäpäivät: oman lapseni ja kahden kummilapsen, jotka kaikki ovat syntyneet parin viikon sisään.
Tänä vuonna mietin, olisinko vain varannut kylmästi meille sopivimman synttäripäivän jo huhtikuussa. Mutta enpä tiedä.
Onhan juhlien ajankohtaa mukavan perinteikästä veivata sitten heinäkuussa, ettei säätäminen vain lopu kesken.
