Kesä on yksi antoisimmista ajoista nautiskella tuoreista kasviksista, yrteistä ja vihanneksista. Ruokapöytään saa herkkuja lähiluonnosta, sillä villiruokaa voi kerätä käytännössä missä tahansa – kaupungissakin.
Villiruoka on ollut hitti Suomessa viime vuosien ajan, eikä innostus näytä laantuvan. Sitä voi poimia Suomesta käytännössä ympäri vuoden. Paras kausi ajoittuu Ylöjärvellä huhtikuusta pitkälle syksyyn, jopajoulukuulle.
Villiruoalla tarkoitetaan kaikkea suoraan luonnosta saatavaa ruokaa: marjoja ja sieniä, villiyrttejä ja -vihanneksia sekä kalaa ja riistaa. Välillä myös porosta puhutaan villiruokana, vaikka se ei kasvakaan Suomessa täysin villinä.
Suomalaisten etuna villiruoan suhteen ovat jokamiehenoikeudet ja puhdas luonto. Jokamiehenoikeuksien mukaan luonnonantimia voi kerätä riippumatta siitä, kuka omistaa maan tai on sen haltija.
Toisten pihoilta tai kansallispuistoista ei kuitenkaan saa kerätä kasveja. Myöskään esimerkiksi kuusen kerkkiä tai männyn ja katajan vuosikasvuja ei saa ottaa ilman maanomistajan lupaa, sillä rikoslain mukaan ne ovat puun osia, eikä niiden ottaminen kuulu jokamiehenoikeuteen.
Villiruokaan erikoistuneen Helsinki Wildfoodsin tiedottaja Pauliina Toivanen kehottaakin tutustumaan rajoituksiin ennen villiruoan poimimista.
Hän myös muistuttaa, että luonnossa on paljon myrkyllisiä ja rauhoitettuja kasveja, marjoja ja sieniä, joten on tiedettävä varmuudella, mitä poimii. Lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota maalaisjärkeen ja hyviin tapoihin.
– Villiruokaharrastaja on luonnonsuojelija, joka ymmärtää, että kestävästi sieltä täältä kerääminen ja luonnon puhtaudesta huolehtiminen sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat elinehtoja sille, että pohjolan puhdasta satoa riittää seuraavillekin vuosille ja myös luonnon eläimien ravinnoksi, Toivanen sanoo.
Lisätietoa villiruoan keräämisen rajoituksiin liittyen saa Metsähallituksen, Suomen Ladun ja ELO-säätiön julkaisusta ”Jokamiehenoikeus luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräilyssä”, joka löytyy netistä. Oppaassa on myös listattuna elintarvikekäytön kannalta tärkeimpiä suomalaisia luonnonvaraisia kasveja käyttötapoineen.
Läheltä lautaselle
Myös urbaaneista olosuhteista löytää villiruokaa, Toivanen muistuttaa. Kaikkialla Suomessa lähiluonto on pisimmilläänkin vain lyhyen bussimatkan päässä.
Toivanen kuitenkin kehottaa muistamaan maalaisjärjen tässäkin: kasvikset voi huuhtaista kotona ennen käyttöä, ja kaupunkiolosuhteissa kannattaa välttää epäilyttäviä kasoja, likaisia ojia ja käymälöiden edustoja. Saastuttavien teollisuuslaitosten tai keinolannoitettujen alueiden läheisyydestä ei kannata poimia villiruokaa lainkaan.
– Siirtolapuutarhojen ja niittyjen liepeet sekä oma puutarha ovat hyviä villivihannesten keruupaikkoja. Vilkkaan keskustan viheralueilla ei kannatta kerätä, mutta sielläkin voi opetella villikasvien tunnistamista. Kun avaat silmäsi, huomaat, että villikasveja kasvaa ihan joka puolella ja ne puskevat jopa tiiliskivien ja asvaltin läpi. Niin voimakkaita ne ovat, Toivonen summaa.
– Mitä parempaa huolta lähiluonnostamme pidämme ja mitä enemmän taistelemme luontokohteidemme säilyttämisen puolesta, sitä enemmän meillä on kaupungeissa ilmaisia keruupaikkoja, Toivonen lisää.
Villiruoka saa liikkumaan
Villiruokaa keräämällä pääsee viettämään aikaa ulkona, oli se sitten metsässä tai urbaanimmissa olosuhteissa.
Toivasen mielestä villiruokaan kannattaakin tutustua juuri rauhoittavien luontomaisemien takia. Lisäksi hän muistuttaa, että villiyrttien keräily syväkyykyssä on hyvää kehonpainotreeniä.
Villiruoasta tulee Toivasen mukaan kokonaisvaltaisesti hyvä olo, sillä samalla pääsee niin liikkumaan, rentoutumaan kuin keräämään terveellistä ravintoa.
– Kun alkaa oppia villiruokien eri käyttötarkoituksia, vain taivas on rajana. En keksi ainuttakaan ruokaa tai juomaa, johon villiruoat eivät sopisi kylkeen, Toivanen toteaa.
Villiruokaresepti: nokkospesto
Purkilliseen (noin 500 g) tarvitset:
– 100–150 g tuoretta nokkosta
– kourallinen vuohenputkea
– 200 g kuorittua kotimaista hampunsiemenrouhetta
– Ravintohiivahiutaleita 1–2 rkl (esim. Valioravinto Oluthiivahiutale)
– Laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä niin paljon, että pestosta tulee mukavan juoksevaa
– Laadukasta merisuolaa 1 rkl
– Valkosipulin kynsi tai useampi maun mukaan
– Ripaus kotimaista kynteliä tai pippuria
Voit ensin ryöpätä nokkoset dippaamalla ne kiehuvaan veteen 30 sekunniksi, jolloin nokkonen ei enää pistä ja sitä on helpompi käsitellä. Nokkonen kerää herkästi ilmansaasteita ja ryöppääminen tappaa mahdolliset haitalliset nitraatit.
Ainekset blenderiin tai tehosekoittimeen ja se on siinä! Jos teet isomman annoksen, niin kannattaa ensin jauhaa pähkinät ja sitten vasta muut ainekset ja sekoittaa sitten yhteen isommassa kulhossa. Nokkospesto tulee säilyttää jääkaapissa. Maku on parhaimmillaan samana päivänä, mutta pesto säilyy hyvänä jääkaapissa 2–3 päivää.
Nokkonen on täynnä ravinteita kuten kasiumia, magnesiumia ja rautaa. Hampunsiemenissä ja oliiviöljyssä on huikeasti hyviä rasvoja, ja hiivahiutaleissa runsaasti luonnollisia B-vitamiineja.
Reseptin antoi Pauliina Toivanen Helsinki Wildfoodsista.
Kommentointi on suljettu.