Kesäisin luonto on pullollaan ihasteltavaa, ja siitä innokas luonnon tarkkailija Reima Kesselikin ottaa osansa.
Rotikkolaisen Reima Kesselin kelpaa hilpaista kesäisille lenkeille kotinurkillaan. Jo lähistöllä kun on tälle innokkaalle luonnon tarkkailijalle aimo apajat.
On aurinkoista rinnettä, kosteaa ojaa, sekametsää, vanhaa korpikuusikkoa… Reippailuillaan Kesseli katselee, kuuntelee. Valokuvaa.
– Kun kevät edistyy, bongaan, mitä lajeja tulee. Että aa, nyt tuli punavarpunen tai tiltaltti. Rotikon perällä on myös vaskitsoita ja kyitä sekä päiväperhosia ja muita hyönteisiä, Kesseli listaa havaintojaan ja intoilee seudulla yhyttämistään ritariperhosistakin.
Katsetta, kuvausta, kirjausta
Toki on paljon muitakin paikkoja, joissa Ylöjärven luonto -yhdistykseenkin kuuluva Kesseli tiiraa kesäluontoa.
Kesseli kulkee alati silmät auki luonnolle.
– Aina, vaikka keskellä Hämeenkatua. Elämää on joka paikassa, mies tuumaa ja ynnää, että bongaa itse lajien lisäksi alueita, sellaisia, jotka voisivat olla otollisia luonnon tarkkailuun.
Ja se kamera. Valokuvaus on mitä tärkein osa Kesselin luonnontarkkailuharrastusta, ja kamera kulkee mukana aina, kun mahdollista. Miehellä on laajan katseen ohella jatkuvasti päällä tutkakatse, joka äkkää pikkiriikkistäkin kuvattavaa.
– Näen kolmen neljän metrin päästä ötökän, jota joku toinen ei ikipäivänä havaitse. Katse kulkee kengänkärjistä kaukaisuuteen.
Kesseli myös kirjaa havaintojaan. Hän listaa ainakin tärkeimmät havainnot Word-tiedostoon ja myös ilmoittaa havainnoistaan netin havaintohaastesivustoille.
Rotikkolaisen luonnontarkkailuinnostus juontaa jo varhaiseen ikään. Metsässä työskennellyt isä näki ja tunsi paljon lajeja ja puhui niistä. Nuorena poika oli itsekin metsähommissa kesälomilla, ja silmä osui kaikenlaiseen lajistoon.
– Kymmenen viime vuoden aikana harrastus on tullut intensiivisemmäksi ja suunnitelmallisemmaksi, mies kertoo selittäen, että aiempi urheiluharrastus on väistynyt ja tilalle on tullut liikunnan ja luonnon yhdistävä harrastus.
Kehnollakin kelillä kiintoisaa
Usein kesänviettäjät purnaavat, jos iskee huono sää. Kesseli ei sitä kuitenkaan pane pannaan.
Varsinkin valokuvauksen ansiosta hän näkee kaikissa säissä puolensa. Valo on eri säillä erilainen ja saa muodot ja sävyt näyttämään aina erilaisilta.
– Jokin ihan tavallinenkin, vaikkapa koivu, voi valottua tuhannella eri tavalla. Menen katsomaan, mitä näen siinä hetkessä, ja hetki voi muuttua – voi olla, että minuutin päästä olen menettänyt sen.
Eri säillä voi myös nähdä eri asioita.
– Päiväperhoset lentävät poutaisella säällä, joten en mene etsimään sateella niitä. Menen etsimään jotain muuta, vaikka vesipisaraa kasvin pinnalla tai kostean jakson myötä putkahtaneita limasieniä.
Nautintoa, vakautta, oppia
Luonnon tiirailu suo Kesselille vapautunutta oloa ja uppoutumista.
– Aivot lähtevät tavallaan autopilotille. Voi keskittyä vain siihen näkymään ja hetkeen. Pääkoppa tyhjenee kuormittavista asioista.
Mies myös nauttii oppiessaan luonnosta.
– Ihminen on utelias. Haluan tietää, miksi tuo leppäkerttu on tuossa. Ja kuka kiinnostuu mistäkin. Joku haluaa nähdä, kuinka pitkälle pääsee biljardinpeluussa. Minua ei kiinnosta sellainen, Kesseli perustelee omaa polkuaan.
Hän nauttii, kun vuosi vuodelta katse tarkentuu.
– Joka vuosi näkee enemmän. Oppii kiinnittämään huomiota useampiin asioihin.
Toistuvuudessa, jokavuotisessa kiertokulussa, on myös vakauden tunnetta.
– Varmaan se on jokin ihmisen ikiaikainen tarve tuntea, että maailmanloppu ei ole vielä tulossa. Voi sanoa, että kaikki on ennallaan, Kesseli kuvaa, toisaalta hyväksyen myös luonnollisista syistä johtuvat ympäristön muutokset ja vaikkapa säiden tuomat vaihtelut eri vuosina.
Havainnoissa ja varsinkin valokuvauksessa on myös keräilyn viehätystä.
– Joku kerää postimerkkejä, minä kerään elämyksiä ja havaintoja luonnosta. Ja potutuksen määrä on suunnaton, jos missaan jotain, jos ei ole kameraa mukana.
Tälle miehelle koko kesän viettäminen betonin keskellä ei siis maistuisi.
– Ahdistuisin pahasti.
