Ylöjärveläinen maastohiihtäjä Antti Ojansivu on tehnyt viime vuosina nousujohteista tulosta. Seuraava tähtäin on MM-kisoissa Itävallassa helmikuussa. Treenit jatkuvat tasaista tahtia läpi kesän, eikä hän ehdi pitää varsinaista lomaa.
On toukokuu, ja Antti Ojansivu on käymässä Ylöjärvellä.
Ojansivu muutti 2,5 vuotta sitten valmentajansa Ville Oksasen perässä Rovaniemelle, jossa hiihtoladut pysyvät kunnossa noin seitsemän kuukautta vuodessa.
Maajoukkuehiihtäjä kertoo, että monet Suomen hiihtohuiput asuvat Rovaniemellä tai Vuokatissa.
Ojansivu on tyytyväinen, että asuu näistä vaihtoehdoista juuri Rovaniemellä, sillä Vuokatti on pieni paikka, ja Rovaniemellä on Vuokattia enemmän tekemistä.
– Aika pitkälti elämäni pyörii tosin hiihdon ympärillä, mutta olen viihtynyt Rovaniemellä. On kiva, että se on kaupunki. Tykkään myös siitä, että Rovaniemellä on kunnon vuodenajat.
Haasteellisena Metsäkylästä kotoisin oleva 25-vuotias maastohiihtäjä pitää kuitenkin vähäistä valon määrää.
– Alkutalvi ja syksy ovat Rovaniemellä todella pimeitä, ja juuri silloin pitäisi aina jaksaa harjoitella hyvin ja rakentaa kautta.
Kova määrä harjoittelutunteja
Jämin Jännettä edustava Ojansivu matkaa kesän mittaan kotiseudulle pari kolme kertaa ja pyrkii käymään myös mökillä Vammalassa.
– Täällä on tekemisen suhteen rennompaa, mutta toisaalta kaikenlaisia ärsykkeitä…
Hän nauttii toisin sanoen perheenjäsenten ja ystävien näkemisestä, mutta harjoitteluun keskittyminen ei onnistu kotikaupungissa yhtä hyvin kuin Rovaniemen rutiineissa.
Ja harjoittelua Ojansivu todella pitää erittäin tärkeänä. Siitä kertovat hänen harjoittelumääränsä, noin 850 tuntia vuodessa, mikä on hiihtäjälle kova luku.
– Harjoitustuntini ovat nousussa koko ajan.
Harjoitustuntien määrä vaihtelee vuodenajan mukaan, mutta keskimäärin harjoittelua on viikossa 16 tuntia, harjoituskaudella 20–25 tuntia.
Kesä tuo suojuoksun
Antti Ojansivu tekee aamulla kahdeksan yhdeksän aikaan ensimmäisen harjoituksensa, joka on yleensä hiihtoa, juoksua, sauvajuoksua tai rullahiihtoa. Iltapäivällä kolmen neljän aikaan on vuorossa päivän toinen hieman kevyempi treeni.
Salilla hän käy yleensä pari kertaa viikossa, ja kesällä treeneihin kuuluu myös raskasta suojuoksua.
– Teen kesällä yhden tai kaksi pidempää, noin 3,5 tuntia kestävää suolenkkiä viikossa. Suolenkit ovat aerobisista lenkeistä raskaimpia.
Kroppa on usein treenipäivinä väsynyt, mutta treenaaminen on myös palkitsevaa.
Touko-, kesä- ja heinäkuussa Ojansivu huoltaa peruskuntoaan. Syksyllä harjoitustuntien määrä pysyy samana tai laskee, mutta teho nousee, jotta hapenotto paranee.
Varsinaista lomaa Ojansivu ei pidä edes kesällä, korkeintaan hetken keväällä. Lepopäiviäkään ei juuri ole: vain yksi kymmenessä päivässä.
Uran paras kausi
Ojansivu on pystynyt viime vuosina parantamaan jatkuvasti tuloksiaan. Tästä on merkkinä muun muassa valinta maajoukkueeseen keväällä 2017.
Maajoukkueeseen pääsyn etuna on esimerkiksi se, että hiihtäjille järjestetään yhteensä noin seitsemän leiriä vuodessa, kotimaassa ja ulkomailla.
Tällä kuluneella kaudella Ojansivu hiihti maailmancupia ja Suomen kisoja.
– Minulla oli nyt urani paras kausi. Minulla oli kaudella noin 20 maailmancupin lähtöä.
Huonoa säkääkin Ojansivulla tosin oli. Hän sairasti influenssan eikä päässyt olympialaisiin.
Kisat ja leireilyt tarkoittavat sitä, että Ojansivun elämä on aika ajoin melkoista reissaamista.
– Matkapäiviä on noin 200 vuodessa. Mutta se on vielä helppoa… jenkit eivät ole koskaan kotona, hiihtäjä sanoo ja viittaa siihen, että maailmancupin kisat pidetään lähinnä Euroopassa.
Myöhemmin elämässä opettajaksi?
Seuraavana tavoitteena Antti Ojansivulla on ensi vuoden MM-kisat Itävallassa, joissa hän tähtää 20 parhaan joukkoon.
Ojansivu on hyvin määrätietoinen ja kertoo tehneensä periaatepäätöksen olla kokopäiväinen urheilija, joka haluaa menestyä. Toisaalta kauheaa kiirettä ei ole. Ojansivu tietää, että nelikymppinenkin pystyy hiihtämään maailmancupia.
– Jos teen jotain, teen sen sataprosenttisesti, hän sanoo ja viittaa urheiluun. – Toisaalta yhteiskunta velvoittaa siihen, että pitäisi olla koulutus.
Niinpä Ojansivu on miettinyt jo sitäkin, mitä tapahtuu kilpailu-uran jälkeen. Esimerkiksi käsityön- tai luokanopettajan koulutuksen hankkiminen voisi kiinnostaa häntä myöhemmin.
